Tapahtuipa tänään: Join hetki sitten vettä (monihan juo..), enkä kääntänyt hanaa tarpeeksi kylmälle. Melko pahaa. Mutta miksi haalea vesi on niin pahaa ja kylmä niin hyvää? Se on yhtä suuri mysteeri kuin se että pulujen lapsia ei näe koskaan. Ei koskaan. Missä ne majailee pienenä? Vai syntyykö ne isoina?
Voihan se tietysti liittyä allergioihinkin - suu ei maista, vaikka haluaisikin.. Minkä takia siitepölyä ei keksitty sellaisena että se siirtyisi paikasta toiseen pikku siitepölyjaloillaan, eikä kiusaisi minun poskionteloitani kuin jussina sammumisen jälkeen heinää impatessa? Siis tarkoitan sitä heinää mitä ruohonleikataan jotta naapurit pääsee grillibileissä haastamaan talon alkuasukkaat kroketissa.. Toisaalta - mihinkäs sitä sitten ihminen jalkansa laskisi, kun ei toista jalallista halua talloa.
Entäs vanha kunnon klisee - "miksi lohi loikkaa"? Ei järjen hiventä pomppia ja kuluttaa energiaa. Paitsi jos sitä kiinnostaa ihan hitosti tietää että kuinka helevetin pitkään se köngäs vielä jatkuu.. Saattaa silliä vituttaa, kun kimpoaa korkeuksiinsa ja tajuaa jo ennen pommia että Bildamo jatkuu niin pitkään ettei pienillä lohen silmillä saa edes yläpeiliä horisonttiin - ja Karasjoessa pitäisi olla jumppaamassa vielä ennen viikkorauhoitusta. Lohen elämä on yksinkertaisen helppoa...mutta on se aika kusinen duuni..

Avausviikko Tenolla takana. Useamman ukon saalis pari tittiä. Eivät puraisseet, pirulaiset, kuin muutaman kerran. Norja voitti Suomen 2-0. 2 tärppiä - molemmat ylös. Ojan toisella puolella saman verran tapahtumia, mutta molemmat irti.
Mahoton tuuli oli useampana päivänä - lauantaina varsinkin. Pääasiassa tuuli takaa, eli tämmöinen connectin lonttaajakin pystyi hetkittäin ajoituksen osuessa kohdalleen sytyttämään röökin sillä aikaa kun tuuli vei RC:tä kohti Jäämerta. Ei niitä heittoja montaa ollut, mutta silloin kun osui, tunsi häivähtävän hetken osaavansa heittää. Aika nopeasti tosin joutui tekemään telemarkit maanpinnalle..
Harvoin olen törmännyt samanlaisiin puuskiin kuin lauantaina - selän takaa (ja hetkittäin salakavalasti nenänvarsifinnin puolelta) työnnettiin niskaan keskiympyrän kokoisia puuskia jotka meinasivat useasti kaataa näinkin vakaaksi pullukoituneen vispaajan. Hyppy- ja lentokilpailuista tuttu tuulirako tuli tutuksi käsitteeksi.
Molemmat kalat tulivat koukkuperhoilla - kutosen 2haaraan sidottuna. Ehkä vahinko, ehkä ei, mutta putkeen ei nakertanut - paitsi yksi kilon meriränkytin luuli isohkoa "Sillenin" näköistä putkipuuhkaa lohenpoikaseksi. Hyvin harmillista että sätkytteli ittensä irti.

Kaloja näkyi ilmassa huomattavan paljon, ainakin fossenin-/siirin alueella. Parhaana päivänä parikymmentä. Hyvänkokoista tittiä vipelsi hetkittäin kohti könkään kuohuja kohtuullisen kokoisissa kaveriporukoissa. Tosin vissiinkin meille liian lujaa. Kiire oli, mutta turhaan, kun kilpakosijoita ei vielä tonneittain ole jokea täyttämässä. Toisaalta...tonneja on mennyt ja useampiakin, koska nousukaloja on saatu jo pari viikkoa yllättävänkin ylhäältä.
Parasta noissa näköhavannoissa on se että hyvänkokoista tittiä (ja tietenkin jalkoja ja lohia) tuntuu liikahtavan ylävirtaan melko hyvin - ainakin viime päivinä. Toivottavasti se on merkki lohien "massakuoriutumisesta".

Eräässä jo legendaksi muodostuneessa Utsjoen kalastukseen liittyvässä kokouksessakin piipahdin - siitä myöhemmin..

Sunnuntaina 20.6 liidän takaisin Ivaloon. Utsjoella tapan aikaa ainakin heinäkuun loppuun saakka ja jos sielulle sopii, niin olen paikallisten kiusana lohikauden tappiin.
Jos viikonlopun titti jää kesän ainoaksi, enkä voi kalantulolla kehuskella - naputtelen puutaheinää. Helppo rasti. Asiapainotteinen teksti onkin sitten jo haasteellisempaa.
Juhannusviikolla lisää....