perjantai 3. joulukuuta 2010

Kuinka paljon voi tötteröitä inhota?

Lähdin maanantai-iltapäivänä kohti kotia. Koululta. Olen siis opiskelija.
Ajelin niin hiljaa kuin vain kehtasin. Alle kahdeksaakymppiä. Ja katosin merenkulkuopin maailmaan.Pituudet ja leveydet ja majakat..
Havahduin vasta salamaan. Mitä helevettiä?!! Siinähän se koulu...ja bussipysäkki. Voi perrrr...
Kerrankos näitä, vahinkoja. Kirosin kuitenkin, koska kupla otsassani ei olisi hyväksynyt muutakaan.

Tiistaina kaasutin samasta parkkiruudusta samoin aikein. Kohti potkupalloharjoituksia. En mietinyt enää pituuspiirejä. Ja olin varuillani, koska kohta tulisi se eilinen tötterö pirun sarvineen.
Mutta häivyin hahmottelemaan hetken päästä alkavia treenejä. Siellä olin, suurhallin keinonurmella, hetken..
Ja jum mal lau thaaaa.. taas salama! AAAARGHHHH!!!! Ei VOI olla totta.
Mutta oli.

Ja molemmilla kerroilla alle kasikymppiä. Toisella kerralla jopa lähempänä kuuttakymppiä. Ei tule sakkoja, ei.

Joka iltapäivä hiippailin kotiin ovea pikkuhiljaa raottaen, pihistäen, kunnes...7pv ensimmäisestä jumalattomasta rikoksestani - 2 kirjettä poliisilta samana päivänä. Henkilökohtainen ennätykseni! Sitä saatanoiden ja perkeleiden määrää!
Opiskelu on kallis harrastus. Ja potkupallovalmennus.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Hei, olen Mutta Urpilainen

Mutta Urpilaisia on maailmassa paljon. Enemmän kuin Suomessa Virtasia. Mutta Urpilainen on asioista aina eri mieltä. Murpilainen joutui välituntijaossa väärälle puolelle. Ja sitä harmitti. Jos Mutta olisi päässyt voittajien puolelle, hän olisi asioista ihan samaa mieltä.

Onneksi Muttalla on ystävä - Einäluoma. Hän on myös asioista eri mieltä, vaikka aiemmin olikin kaikesta ihan samaa mieltä. Kutsuttakoon Einäluomaa siis EiEiEinäluomaksi. Kutsuisin Murpilaistakin samalla tavalla, mutta koska blogikirjoituksissa ei kuulemma kannata käyttää liikaa rivejä, en valitettavasti voi uhrata koko lopputilaa Murpilaiseen.

Opposiittiö on aina harmissaan. Se ei päässyt ensimmäisenä perille. Opposiittiö jäi aidan taakse huutelemaan. Ja kyllä se huutaakin.

Opposiittiö on siitä kummallinen kapistus, että se on aina eri mieltä. Ihan aina ja lähes kaikesta.
Opposiittiö ei ole joukkuepelaaja. Se ajaa aina omaa asiaansa.

Mutta opposiittiöismi ei ole Murpilaisen tai Einäluoman keksintö. Jos Ko-Ko Must tai M.Riviniemen kassinkantajat ottavat takkiin, niistä tulee opposiittiö.
Oravanpyörä.
Surullista.

Joukkueurheilua kutsutaan JOUKKUEurheiluksi siksi, että kokonaisuudet toimivat yhteistyössä parhaan tuloksen saavuttamiseksi.

Jos Suomi olisi joukkue, se ei voittaisi montaakaan ottelua kauden aikana.