lauantai 18. syyskuuta 2010

Muutin blogin nimeä...

...koska en ole roikkunut ihmisten takapihoilla Utsjoella enää viikkoihin. Tosin kalaakaan en ole koukutellut aikoihin. Siis edes yrittänyt.
Viime päivät ovat menneet jäniksen- ja varsinkin teeren metsästyksessä. Metsäjäniksiä ei ole liikaa jaloissa pyörinyt, mutta se kummastuttaa, että kuka perkele on istuttanut teeriä seuramme alueelle niin paljon ettei pellon reunan passissa voi rauhassa tupakkia sytytellä, kun ovista ja ikkunoista pukkaa siipiveikkoja samettikuville?

Toissapäivänä lähdin omasta mielestäni ihan hiton aikaisin teerien "hot-spottiimme", metsäsaarekkeeseen pienehkön pellon keskelle. Ajoin köyhänmiehen maasturillani pellolle viemään asiaankuuluvat romppeet kilpailupaikalle. Olin heti ajaa poikateeren päälle lähes pilkkopimeällä pellolla. Tällä linnulla oli kyllä ollut nokialainen pirisemässä suhteellisen aikaisin.
Auto takaisin base-campiin ja pellonreunaan asettelemaan kuvia. Ja eikös nokan edestä ponkaissut kolme tyttöä lentoon niin läheltä, että meinasin paskoa pussihousuihini.

Tässä se sitten oli tämän aamun parvi, ajattelin ja istahdin reppujakkarani päälle arpomaan, että näinköhän edes kyyhkyt kävisivät moikkaamassa. Eivät käyneet.

Mutta koska olin ahterini pellonreunaan raahannut, päätin alkaa suhauttelemaan posket lommolla, kuten teeret vain sen tekevät (ja ainoastaan siitä syystä että teeripillini oli tehnyt jokasyksyisen katoamistempun). Jossain täytyy olla teeripillien hautausmaa, tai ainakin -löytötoimisto.
No ihan karseaa päristystähän se oli, koska en ollut koskaan kyseistä toimintaa edes harkinnut.
Mutta nyt se on todistettu - teeri on yhtä tyhmä kuin hauki! En nimittäin ehtinyt viittäkään minuuttia pihistä, kun jo kuulin teeren räpistelyn selkäni takana. Musta lintu vaappui 30m selkäni takana ja arpoi että ovatko mustat läntit sänkipellossa lajitovereita vai ittensä perkeleen, metsästäjän, pirullinen ansa.
Vaikka hämmästykseni oli valtaisa, tajusin hetken nieleskelyn jälkeen ampua suhisijan alas. Teerikausi oli avattu.

Kello oli noin 6:30 ja olin taas varma, että kaaveet kannattaa koota kainaloon ja suunnistaa kohti kotia. Mutta tästähän se sirkus vasta alkoi.
Ehdin juuri istahtaa jakkaralleni, kun toinen lintu räpisteli itsensä selkäni takana olevaan kuuseen. En nähnyt sitä, vaikka kuinka kaulaani venyttelin ja jatkoin pellon kyttäämistä pulssin noustessa keski-ikäisen maksimilukemiin.

Mutta sitten alkoi elämäni teerisirkus. Ensin korvani juuresta pauhasi peltoon mahdottoman kokoinen kukko. Jäi liian kauas, enkä edes miettinyt ampumista. Katselin vain, kun pappa popsi ohranjyviä sellaiseen tahtiin, että lähipetäjässä aterioinut tikkakin olisi ollut kateellinen, jos olisi ehtinyt oman puuhastelunsa ohessa peltoon katsella.
Muutaman hetken päästä pellon alkuperäisen aterioijan takaa liihotteli enempää ihmettelemättä kuvilleni kaksi kukkoa lisää. Majesteettisen ylväästi, toistasataa metriä liidellen. Ja pellon isomies päätti liittyä seuraan.
Siinä ne nytkyttelivät niskojaan, päällikkö ja kaksi opetuslasta. Ja minä vain katselin.

Tämä ei kuitenkaan vielä saanut minua huutamaan lisähappea. Mutta se sai, kun teerikukkoja alkoi liitää eteeni muiden seuraksi muutaman hetken välein joka ilmansuunnasta. Eivät tulleet parvena, eivätkä pareina, vaan minuutin välein yksittäisinä liihottelijoina. Ja yhdeksän niitä tuli. Peltoon. Ja kaupan päälle toinen mokoma selkäni taakse kuusiin ja mäntyihin ja koivuihin. Ja minä vain katselin, vaikka olisin voinut ampua lähes jokaista lintua. Ja katselin pitkään

Olisin voinut nautiskella näiden 20m - 40m päässä aterioivien lintujen seuraamisesta pidempäänkin, mutta tämä hyvä päättyi siihen, että ystäväni Gustavo Thöni oli päättänyt jättää rusakon kiusaamisen sikseen ja pyyhkäisi pellolle pölähdyttämään siipiniekat ympäri pitäjää.

Tänä täivänä minusta tuli taas monella tavoin parempi metsästysihminen.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Onko aprillipäivä?

Ei tarvitse enää suomalaisen hävetä (eniten) maailmalla tennissukkia sandaaleineen - Nokia pani Pamelalla paremmaksi. Kyseessä täytyy olla väärinkäsitys?
Ja jos ei ole, kysyn: MITÄ HELVETTIÄ? Pamela Anderson modernien kännyköiden mainoskasvoksi..
Nokian oli varmaankin pakko palkata Pamela, kun Jutta Urpilainen sanoi ei?

Hämmästykseni on suuri, jos joku itseäni hieman näppärämpi kuvankäsittelijä ei olisi jo kaivanut naftaliinista Pamsun ja Tommyn pornopätkää (siltä ajalta kun prinsessan kasvot vielä pysyivät ylhäällä ilman rautalankaa..) ja kuvakäsitellyt sitä Nokian sloganilla: "Connecting People".
Ja kyllä - olen nähnyt kyseisen pätkän. Se on kappale kauneinta elokuvahistoriaa ja pakollinen kaikille miehille jo yleissivistyksenkin tähden.

Tästä markkinointihirviöstä saattaa toisaalta lähteä liikkeelle lumipalloilmiö: Clerasil kiinnittää peitepuikkomainoksiinsa Elizabeth Taylorin, Irti Huumeista ry Jussi Ahteen, jne.

Entä jos megayhtiöiden hallitusten puheenjohtajat ovatkin lyöneet tylsää elämäänsä piristämään "kuka kaataa pörssiyhtiön komeimmalla itsemurhalla?" - vedon..?

Olisiko mahdollista, että luurimammutin uusi suurvisiiri Stephen HopLop palkkasi henkilökohtaisesti bimbon suomensukuisen blondin? Ja jos tämä perverssi (ja ainakin henkinen masokisti) kanadalainen on valinnut kyseisen linjan ihan selvinpäin ja ajatuksella, niin odotan kuola valuen minkälaisia johtajarekrytointeja on lähitulevaisuudessa muhimassa? Ollanko esim. Arto Merisaloa ja Marja Tiuraa palkkaamassa "Yritysmoraalityöryhmään" ulkopuolisiksi konsulteiksi ja Eero Heinäluomaa "Mukaansa Tempaavan Luennoinnin" kouluttajaksi?
Joonas Hytösellekin löytyy varmasti rooli uudessa itsetuhoisessa Nokiassa.

Mutta tästä olen varma: Nokia tulee tarjoamaan meille lähiaikoina pirunmoisia spektaakkeleita ja talk-show isännille loistavia aiheita alkuspiikkeihin.

Tänään olen iloinen siitä, että maailmalla Nokiaa luullaan Japanilaiseksi yhtiöksi.

Olen pitkään miettinyt, että mistä löydän työpaikan jossa viihtyisin ja jossa olisi hauskaa. Tänään aloin miettiä Nokiaa mahdollisena työnantajana - siellä täytyy olla huumorimiehiä ja -naisia.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Ketonen ja Myllyrinne

Katselen ja nauran. Nämä heput ovat hauskoja! Mitä muuta hauskaa maamme televisio on suoltanut? Minusta Ihmisten Puolue on hauska. Ja Kallio oli hekottava sarja. Molemmissa oli Mari Perankoski. Ketonen, Myllyrinne ja Perankoski ovat siis hauskoja. Edelliset hauskat pätkät olivat Kummelien potilas saariset, jne 90-luvulla. 2000-luku oli siis tylsä. Tosin olen kuullut että moni nauroi Mertarannan ja parin naamaansa vääntelevän näyttelijän "urheiluvisalle". Minä en nauranut. Joko minun huumorintajuni, tai 500.000 suomalaisen- on kummallinen. Näiden lukujen perusteella olen vähemmistönä..
Hieman joudun kuitenkin vetämään sanojani takaisin - BigBrother on hauska (vaikka en pystykään katsomaan kuin hetkittäin - yleissivistystä ylläpitääkseni). Kusipäiden seuraaminen piilosta on aina hauskaa.

Eilisiltapäivänä ei ollut hauskaa. Olin kyttäämässä teeriä. Melkoinen paskahätä koko aamun. Mutta pystyin hallitsemaan sen...kunnes olin 6m kotiovelta. Silloin sattui! Peräsuolesta täytyy olla suora ja lyhyt väylä aivoihin ja silmiin. Olen varma että olisin pystynyt pitämään ulos puskevaa rullakebabia sisälläni pellon reunassa vielä tunteja...mutta mikähän perkele siinä on, että vessan välitön läheisyys aiheuttaa aina samanlaisen varpusparviefektin???'
Paska juttu, mutta en pystynyt pitämään sisälläni..
Koska lähdin paskalinjalle, kysynkin mieltäni pitkään askarruttaneen kysymyksen - mihin vessapaperit katoaa sen jälkeen kun ne vedetään pöntöstä alas?

Makuupussini hajosi kesällä. Vetoketju. Olen ollut paikalla kun makuupussi jeesusteipataan tunturissa ihan toimivaksi paketiksi. Kun lähden lokakuussa taas pohjoiseen, jeesusteippi on ensimmäinen jonka pakkaan reppuuni. Haluaisin tavata sen naisen joka keksi jeesusteipin. Jeesusteippi on penisilliinnin jälkeen maailman toiseksi upein keksintö. Chicken wingsit tulisella kastikkeella on hyvä kolmonen. Otan vastaan Top-100 ehdotuksia!
Olisiko jeesusteippifestivaaleilla markkinarako? Jeesusteippi BandAid, jne..?

Mutta jotta pomppisin mahdollisimman paljon - mopoautoja ymmärrän vähemmän kuin aurinkokuntamme toimintaa. Tai itseasiassa (ja mopoautoista myöhemmin) sehän se vasta kummallinen asia on ja tekee ihmisen pieneksi: meillä on aurinkomme...ja kaikki näkemämme tähdet ovat aurinkoja...joita on kuuleman mukaan n.300.000....ja näitä noin 300.000:en kokonaisuuksia tiedetään olevan noin 300.000. Eli meidän tuntemamme auringon kaltaisia sähinkäisiä tiedetään olevan arviolta 300tuhatta kertaa 300tuhatta.. Minulla ei ole kapasiteettia laskea, kuinka paljon tiedossa olevia aurinkoja siis on...eikä varsinkaan sitä, kuinka paljon esim maapallon tapaisia möykkyjä kiertää kaikkia näitä aurinkoja..
Ja nämä ovat niitä jotka oletettavasti tiedetään..
Mutta mikä sitten on avaruus? Eikö kaiken pitäisi loppua johonkin? Ja jos avaruus loppuu johonkin - mitä sen jälkeen?
Enhän tehnyyt ketään ahdistuneeksi - enhän? Ja jos tein, pyydän anteeksi!!!

Mutta mopoautoista - ja mopoista: miten on mahdollista että lapset pääsevät ajelemaan mopoilla, -skoottereilla ja -mopoautoilla kaiken muun liikenteen sekaan ilman asianmukaista koulutusta??? Ja toisaalta - vaikka lapset saisivat kyseisten ajoneuvojen kuljettamiseen koulutuksen - MITEN ON MAHDOLLISTA, että LAPSET saavat vaappua kaikkien meidän autoilijoiden seassa - LAPSINA!!!?