Jari Sarasvuo istui tänään sohvalle. Pienempänä.
Inhosin Sarasvuota ennen tätä.
Sarasvuo puhui opetuslapsilleen aina egoltin kieltä, egomonipilven ytimestä.
Olin varma että Jarin lapsesta tulee egovekara.
Mutta tänään Sarasvuo ei järjestänyt jeesuskatsausta.
Hän tuli studioon kiihkottomana, kiimattomana.
Onko Jari muutettu-, vai muuttunut mies?
Joka tapauksessa hän on kuunneltavampi kuin oksettavana:
rauhallisen analysoiva, seesteinen, uskottavuutta huokuva Obama-henkinen suomalainen mies.
Nyky-Jaria kuuntelisi pitkäänkin. Varsinkin aamuisin.
Mutta valitettavasti Sarasvuotakaan ei voi kutsua haastateltavaksi joka päivä.
Kun aamuteeveehen ei ole enää aikoihin rekrytoitu heteromiehiä (onko aihetta keskusteluun heterokiintiöistä?), Jarin kokoisia aukkoja löytyy ainoastaan parhaaseen katseluaikaan.
Huippupaikalla Jarista pääsee nauttimaan melkoinen populaatio, mutta illalla Jarismin vaikutus yhteiskuntaamme on aamua vähäisempi.
Vartti Jaria aamuisin voisi muuttaa maailman.
