maanantai 9. huhtikuuta 2012

Aina tapahtuu ja useasti sattuu..

Mr Bean taas, hei - saanko avautua?
Mun blogi - tottakai saan.

Tapahtuipa seuraavaa lähtiessäni Utsjoelle kelkkailemaan:
Olin vaihdattamassa kelkkaan maton karkeammaksi. Siis moottorikelkkaan. Ei sellaista nukkaista pitempikarvaista. Sarvet piti nostaa ja käsisuojat laittaa.
Käsisuojat tuli ja siinä kaikki.

Kelkkaa kyytiin hakiessani huomasin että konepelti oli 5cm auki. Mutta kuinka kauan? En ollut kopeloinut konetta viikkoihin.
Ihme sinänsä, koska olen loistava mekaanikko ja muutenkin perin kiinnostunut koneista.
Ei kun en olekaan - muistin väärin.
Jokatapauksessa olen ollut moottoriteitä kaahatessani kiihdyttelevä katastrofi ja ainakin aikapommimainen kamikazekuljettaja!

No sen muistan kuitenkin oikein, että kaverin auto jäi kiinni 3-asteen mäkeen. Ylämäki sentään. Olenkohan koskaan ajatellut ostavani takavetoista pakua?
Jos, niin en mieti sitä enää - ikäloppu fordini hinaili jättimäistä amerikanautoa eestaas ympäri pitäjää. Neliveto 6 - takaveto 0.

No, reissuun lopulta.
Kaveri tuli niin kipeäksi ettei itse tajunnut olevansa tosi kipeä. Ei lähtenyt, tulee sitten perästä.

2/3 karavaanilla siis peräkanaa kohti pohjoisnapaa.

30km päässä ensimmäinen kahvitauko. ABC Heinola. Saiskohan siitä hyvän blogisponsorin? Mulla on kuitenkin lukijoita varmaankin toistakymmentä.

HÄH? Kärryn rengas lähes ilmaton. Nyt jo? Vartin olisi ehkä vielä kestänyt.
Öljyt vaihdan kuitenkin, ettei jää mustapekka käteen kesken reissun.
Konepelti pystyyn ja litkut sisään.
Sitten kyynerpäällä törkeästi "pellinpystyssäpitäjään", (mikä lienee nimeltään) ja helevetinmoinen vihlaisu kun molemmat kämmenet jäivät väliin.
Ja semmoinen kipu minkä muistaa. Mutta luita en saanut poikki, hyvähyvä.
Mutta perillä saan sääliä kun mustuivat hyvin.

Tätä sitten kertomaan apsin tiskillä Vataselle (rallikuski).
Siinä hekotellessa kaveri iski kermakannun komealla kämmenlyönnillä laattalattialle. Toista litraa, ellei jopa täydet kaksi.
Selvisin hyökyaallosta ainoastaan maailmanluokan reflekseilläni ja luckylukemaisella varjoani nopeammalla kahden askeleen tanssikuviolla.

Puhelin käteen ja soitto kotiinjääneelle varamiehelle: "Lepää muutama päivä - MEIDÄN lähellä ei kannata aikaansa viettää"!!!

Jatkuu seuraavassa numerossa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti