Nyt on maailama kummallisimmillaan. Mielenosoitukset leviävät syysflunssan lailla yli muslimimaailman Libyasta Saudi-Arabiaan. Surullista
Surullisinta on tietenkin se, että kyseiset lukemattomat maat ja näiden kansalaiset ovat joutuneet elämään sairaiden johtajien hirmuvallan alla niin pitkään, että eivät varmastikaan tiedä, tai ainakaan muista muunlaista elämää.
Mutta me muistamme ja tiedämme.
Onneksi on sosiaalinen media - nyt hekin tietävät.
Toissapäivänä puhkuin inhoa opposiittiöiden säälittävästä hyökkäyksestä pikkumarin sanalipsahduksen kimppuun. Suunnatonta jeesustelua oman edun ajamiseksi.
Vielä eilen minua satutti eniten nopeusrajoituksien pomppiminen kahdeksastakymmenestä sataan...Venäjän 2 miljoonaa alkoholistia...edelläni ajaneen naisen suunnattoman surkea ajosuoritus, jne.
Tänään minuun sattuu ainoastaan Japanin järistyksen ja tsunamin aiheuttama kohtuuton tuho ja kärsimys.
Anteeksi, että olen kyyninen, mutta en usko hetkeäkään, että uhriluku jää satoihin, tuhansiin, tai kymmeniin tuhansiin - väitän että tuhot ovat huomattavasti suuremmat. Satoja tuhansia?
Toivon, että olen väärässä.
