perjantai 17. kesäkuuta 2011

ÄÄNESTÄ JONIA!

Blogiani on käyty lueskelemassa yli 7000 kertaa.
Faija on varmaan piipahdellut tuhannen kertaa. Ja minä itse muutaman sata. Johan niistä tulee melkoinen ryöppy.

Ryyppään ja ilakoin viikon.

Harmi etten ole maikkari tai nelonen.
"Jonia voit äänestää numerolla 10. Tekstiviesti maksaa....
Ensi viikon äänestyksen aihe: käyttääkö Joni liikaa kirosanoja? Muista, että voit äänestää vaikka sata kertaa!"

Tee Joni rikkaaksi ja ÄÄNESTÄ!

Katainen julkistaa juuri uuden hallituksen tulevia kikkailuja.
Tilaisuus vaikuttaa muuten asialliselta, mutta Jurpilainen ei pysty pitämään hymyään piilossa.
Jurpilaisen on päästävä pokerikurssille.

Pokerikurssilta voi saada pärstän hillitsemisen lisäksi apua sorminäppäryyteen ja henkilökohtaiseen finanssipolitiikkaan.
Toivottavasti Jutasta tulee kurssin jälkeen finanssiministeri.

HS:n sunnuntailiite: "Pokerikurssi pelasti Suomen talouden. Ja Portugalin. Ja Irlannin. Ja Kreikan."

Henkilökohtaisesti en usko että Kreikan taloutta pelastaa muu kuin tulivuorenpurkaus joka peittää alleen Helleenejä lukuunottamatta koko muun sivistyneen maailman.
Tai ihan koko maailman.
Edellämainitut muut tuhlaajapoikakansakunnat voivat varmasti Kreikankin puolesta selvitä tuhkatta - niistä ei ole harmia edes Kreikan talouskasvulle.

Pokeria on myös niillä rankoilla myyntihenkilöillä, jotka sinnikkäästi kiusaavat pahaa aavistamattomia maamme kansalaisia puhelintyrkytysmarkkinoinnilla.
Arvostan kyseistä työtä. Siis sen raadollisuuden vuoksi.
Se on kuitenkin ihan helevetin ärsyttävää - ja varmasti molemmissa päissä.

Sinä joka tuputat meille krääsää puhelimitse - älä imuroi vaippaa nokkaan, kun sanomme "Ei" ja yritämme lopettaa hienovaraisesti (aluksi) illanviettoamme terrorisoivaa mainospuhettasi. Meillä ei ole henkilönä mitään sinua vastaan.

PAITSI - jos tapat esim. minun aikaani kuten sinä, äänestä päätellen keski-ikäinen naishenkilö eilisiltana:

"Onko puhelimessa Joni Kallioinen?"
Joo, kuten juuri vastasin.
"Ja asutte Lahdessa?"
Joo.
"Sillä ja sillä kadulla?"
Joo. Mitäs asiaa sulla?
"Ja kuuluuko talouteenne muita?"
Siis mitä asiaa sulla on?
"Entäs..?"
HEI ROUVA - onko ongelmia kuullun ymmärtämisessä vai kuulossa??? Kysyin että mitä asiaa sulla on? "
"Ööh...no teillä on käynyt tuuri ja olette voittaneet ilmaiset miesten bokserit TAI perinteiset kalsarit!"

No tämmöistä tuuria ei tosiaankaan ole ihan hetkeen käynyt.

"No kummat te sitten haluaisitte? Saatte ne muuten pelkällä postimaksulla"
Mulla on ihan hyviä kalsareita. Ja monia eri värejäkin. Sitäpaitsi poikapari henkka ja maukka myy mulle itse valitsemani kalsongit sen sun postimaksun hinnalla. ÄLÄ lähetä niitä!
"No tottahan me nyt ne lähetämme..."
JA JUMALAUTA, USKO NYT ETTÄ EN HALUA NIITÄ KALSAREITA!!!

Puhelua sulkiessani luurista kuului hitonmoinen pulputus kun puhelinmuija suuttui.

Pyydän anteeksi. Mutta en sydämestäni.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Haluaisin olla paloauto!

Olisi upeaa olla liikennevalo. Punainen ja vihreä. Keltaisella ei ole niin väliä. Käskisi vaan, päivästä toiseen, ihmisiä odottamaan kärsivällisesti. Hermoja raastavan pitkään. Hyvänä, leikkisänä päivänä, jättäisi yhdet vihreät väliin ja piinaisi ihmisiä pitkillä punaisilla. Kenellä hermo kestää?
Liikennevalo ja järjestysmies tekevät samankaltaista työtä.
Molemmat pääsevät sanomaan "SEIS".

Jos en olisi liikennevalo, voisin olla kuuman kissan poskea valuva kyynel. Lähtisin silmästä, päätyisin suuhun. Molemmat lempiruumiinosia.
Ja on niitä muitakin.

Kauppatorin lokki voisin olla myös. Vaikka ammatikseni.
Kaartelisin aamukahvittelijoiden yllä, kyttäisin alkavat kaljut ja rääkyisin niistä töihin matkaaville.
Olisin tarkkailija ja piruuttani lavertelija.

Aikakoneen keksijänä haluaisin tavata Urho Kaleva Kekkosen. Viettäisimme viikonlopun mökilläni missä selvittäisin mitä myyttinen hahmo oikeasti ajatteli.
Urkilla oli karismaa. Jo pelkkä nimensä antoi uskottavuutta - Urho.
Voitto on myös pärjääjän nimi. Voitolla ei voi hävitä.
Urpoa en pelaisi kovinkaan suurella summalla.

Itseni tapaisin mielellään lapsena ja -varsinkin teini-ikäisenä. Mitä ajattelin, miksi olin sellainen? Joskus hyvä, toisinaan huono.
Olinko laiska vai ahkera? Tyhmä vai terävä? Olenko mennyt parempaan- vai huonompaan suuntaan?

Jos en olisi liikennevalo, lokinpoika tai aikakoneen keksijä, haluaisin olla paloauto.