maanantai 13. kesäkuuta 2011

Haluaisin olla paloauto!

Olisi upeaa olla liikennevalo. Punainen ja vihreä. Keltaisella ei ole niin väliä. Käskisi vaan, päivästä toiseen, ihmisiä odottamaan kärsivällisesti. Hermoja raastavan pitkään. Hyvänä, leikkisänä päivänä, jättäisi yhdet vihreät väliin ja piinaisi ihmisiä pitkillä punaisilla. Kenellä hermo kestää?
Liikennevalo ja järjestysmies tekevät samankaltaista työtä.
Molemmat pääsevät sanomaan "SEIS".

Jos en olisi liikennevalo, voisin olla kuuman kissan poskea valuva kyynel. Lähtisin silmästä, päätyisin suuhun. Molemmat lempiruumiinosia.
Ja on niitä muitakin.

Kauppatorin lokki voisin olla myös. Vaikka ammatikseni.
Kaartelisin aamukahvittelijoiden yllä, kyttäisin alkavat kaljut ja rääkyisin niistä töihin matkaaville.
Olisin tarkkailija ja piruuttani lavertelija.

Aikakoneen keksijänä haluaisin tavata Urho Kaleva Kekkosen. Viettäisimme viikonlopun mökilläni missä selvittäisin mitä myyttinen hahmo oikeasti ajatteli.
Urkilla oli karismaa. Jo pelkkä nimensä antoi uskottavuutta - Urho.
Voitto on myös pärjääjän nimi. Voitolla ei voi hävitä.
Urpoa en pelaisi kovinkaan suurella summalla.

Itseni tapaisin mielellään lapsena ja -varsinkin teini-ikäisenä. Mitä ajattelin, miksi olin sellainen? Joskus hyvä, toisinaan huono.
Olinko laiska vai ahkera? Tyhmä vai terävä? Olenko mennyt parempaan- vai huonompaan suuntaan?

Jos en olisi liikennevalo, lokinpoika tai aikakoneen keksijä, haluaisin olla paloauto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti