torstai 27. joulukuuta 2012

Maailmanpoliisi merihädässä

USA on törmäämässä velkakattoonsa.
Kyseinen summa on noin 12 000:ta miljardia euroa.

Tiesitkö että miljardi on yhtä kuin tuhat miljoonaa?

Tuhat miljoonaa on melkoinen määrä rahaa.
Kaksitoistatuhatta miljoonaa on mahdoton summa, mutta kaksitoistatuhatta miljardia  jo hieman hankala käsittää.

Mitä USA tekee kun lainahanat ovat kiinni?
Mitä sinä teet kun pankki ei anna? Lainaat kaverilta tai sukulaisilta.
Ketkä ovat USA:n ystäviä?
Sukulaisia amerikkalaisilla on ainakin lukemattomista maista.

Voisin lainata USA:lle hieman.
Osa rahoista menee varmasti oikeisiin osoitteisiin, vaikka pääosan jako menee aina perseelleen.
Maailmanpoliisitoimintan menevät lainarahani toivoisin ohjattavan maapallon pahenevan juomavesiongelman ratkaisemiseen, tai saasteettomien sähkönhankintatapojen kehittämiseen.

Maailman suurin ongelma, räjähdysmäinen väestönkasvu ei liene ratkaistavissa lainaamillani dollareilla. Siihen toivon apuja.
Jos väestönkasvu ei pysähdy, meitä kohtaa katastrofi.

Jos lainastani jää jotain edellämainittujen jälkeen, voisi tämän jäämistön lopulta kuitenkin kiinnittää siihen maailmanpoliisipuuhaan. Kaikki maailman yksiköt leijonalaumasta valtioihin ja lopulta maapalloon tarvitsevat poliisin.
Olkoon se USA.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Kondominpudottaja

Kiinassa tapahtui vallanvaihto.
Se tarkoittaa kuulemma aina huimaa talouden kasvua.
Onko aina kasvettava? Entä jos pysyttäisiin vaan paikallaan - talous ja minä?
Voisimmeko molemmat paremmin?
Nyt kasvu kuristaa ja kiristää, otettaan ja tunteita.

Maailman väkiluku on tuplaantunut 60 vuodessa.
Jos elän pitkään, väkiluku varmaankin triplaantuu elämäni aikana. TRIP LAAN TUU!!!
Missä tulee raja vastaan?
Milloin loppuu maapallon kyky elättää kasvava väkimäärä?
Milloin tulee raja vastaan ja alkaa maailmoiden sota?

Onko tehokkain väkileikkuri maailmansodan sijasta  pandemia?
Maailmanlaajuinen lintukalainfluenssa.
Väkiräjähdys on jokatapauksessa pakko pysäyttää.
Liputan kondomin puolesta.
Heitän korteni kekoon: opettelen lentäjäksi ja kondominpudottajaksi.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Kuka vihki Jeesuksen?

Pakistanissa oli muutama päivä sitten kansallinen vapaapäivä  jotta ihmiset pääsevät osallistumaan mohammedista tehdyn videon vastaisiin mielenosoituksiin. Priceless.

Conan O'Brien, tuo amerikkalaisuuden ruumiillistuma, ilkkui muutama vuosi sitten suomea perin ilkein sanoin. Odotin kalavehkeet valmiina valtion takaamaa pitkää viikonloppua.

Viime viikon paras uutinen oli se että Jeesus oli mahdollisesti naimisissa.
Jeesus ei siis päässyt poikaporukalla pitkille kalareissuille.
Oliko jesse tossun alla, kirjoittiko rouva puheet?

Ehdotus ensimmäisen sairauslomapäivän muuttumisesta palkattomaksi jakaa kansaa.
Ajatelmassa on toki ristiriitoja.

Lyhyet sairauslomat vähenisivät pomminvarmasti. Radikaalisti. Monilla ei olisi varaa olla pois töistä.
Tämä johtaisi sairaina työskentelevien massan räjähdysmäiseen kasvuun,  mistä lienee seuraus se että flunssa-aaltojen jne leviäminen helpottuu kun sairaat ihmiset köhivät työpaikoilla. Haluatko flunssaisen sairaanhoitajan vaihtamaan aikuisten vaippojasi? 

Viikonloput lyhenisivät dramaattisesti kun maanantai ja perjantaipoissaolot vähenisivät.
Saako kansan vapaa-ajan viettoon puuttua näin rankalla kädellä?

Parasta tässä kaikessa olisi kuitenkin lakimuutoksen positiivinen vaikutus lasten terveyteen.
Odotan suurella mielenkiinnolla mihin natiaisten köhien, kuumeiden ja oksennustautien määrä notkahtaa. 

torstai 20. syyskuuta 2012

200 loikan pooli

Matkani pohjoisella joella jäi kesken. Tässä tiivistelmä:

Jokivarteen lasketeltuamme ensimmäinen tapaamamme ihminen oli kalastuksenvalvoja. En ole joutunut näyttämään lupia lähes ikinä.
"Luvat, todistukset, piljetit, ansioristit jne, kiitos", sanoi Nikolai, nykyinen suosikkini valvojien joukosta. Nikolai on hyvä. Antoi vinkit ja kertoi tarvittavan, mutta jätti tarpeeksi kalastajan oman taidon varaan.

Ilta alkoi jo hämärtyä kun keinuimme kanjonin reunoja kohti toinen toistaan komeampia pooleja. Tomi sai kiinnityksen kalaankin. Itse sinkoilin heittosiimaa pimeyteen onnen purskahdusten ja vahvan itseluottamuksen saattelemina. Kalankin väitin jo kerran iskeneen.
"Kiinni, irti, perkele!"
"Melko mielenkiintoista nähdä aamulla mihin olemme heitelleet. Odotan aamua niinkuin Kindermunan avaamista", sanoin.

Pikkuhiljaa jatkoimme kapenevaa joenuomaa ylävirtaan, kunnes kevyessä aamun kajossa kangasteli täydellisen näköinen koskenniska.
Minun vuoroni korkata.

Kymmenen metrin päässä rannasta häämötti klassinen jokaniskan heittokivi.
Lähestyin sitä varmoin mutta pimeässä varovaisin lapsenaskelin.
Ei riittänyt varovaisuus, kun jo muutaman askeleen päässä tajusin olevani matkalla kohti vedenpintaa korkeuhyppytyylillä, töppöset kohti taivasta.
"Tässä ei hyvin käy", ehdin ajatella.

Puolen metrin veteen selälleen putoaminen ei anna juurikaan mahdollisuuksia selvitä kastumatta, varsinkaan kun olet virittäytynyt (juuri hankittuihin) vyötärömallin kahluuhousuihin.

Euroopan tasollakin kuuluisa hidas ajatuksenjuoksuni liikahti tässä hirmuisessa hätätilanteessa hätkähdyttävän nopeasti ja yhtäkkiä pitelin itseäni yhdellä kädellä sillassa kuten vain seinäjokinen painija sen osaa tehdä, toisella kädellä koko ajan kaverin lainavapaa varjellen.
Kolmipistevaakani päätarkoitus oli toki kännykkäni varjeleminen. Olen toistuvasti tyhmä ja pidän sitä taskussa kahlatessani.


Mutta ei riittänyt käden mitta.
Kännykälle kävi joogan ansiosta hyvin mutta alakerran alusvaatetuksen kosteusprosentille ei.

Veteen pudotessa ei kannata olla virittäytynyt kolmesenttisiin lampaanvillaimitaatio-pöksyihin.
Alusvaatetukseni painoi pikapikaa kolmatta kiloa.
Pari kiloa sain puristeltua pikaisesti pois, mutta melko kostea olo jäi. Päänahan sisusta kuitenkin kuumotti.

Päätettiin tehdä tulet heti kun pakaroita alkaisi paleltaa liikaa.
Hätätilannepäätöksestä ei mennyt kuin muutama minuutti kun Tomi alkoi viittoa joelta selkäni taakse.
Parinkymmenen metrin päässä seisoo jokitörmällä aamun kajoa vasten rauhallisesti vastaileva ukko jonka takana koivikon peittävä savupatsas. Mistäs tämä ilmestyi?
Törmän takana oli norjalaisten lohestajien leiri jonka keskellä juhannushenkinen kokko.
Joskus näinkin.

Pari kilometriä päätettiin jatkaa ylävirtaan.
Joki oli pitkän pätkää melko matalaa ja pomppuista, mutta päättäväisesti matkasimme kohti kartalta bongattua selkeää laajentumaa.
Viimeinen kilometri paljastui sellaiseksi pajuviidakoksi että en ole vastaavaan koko perhokalastusurallani törmännyt.
Kahden vavan kanssa samoilu läpi viikatetta vaativan pajukon saa väsyneen miehen kiroilemaan niin että amerikkalaisessa dokumentissa nauhalta kuuluisi pelkkää piippausta.

Mutta kyllä kannatti.
Viidakon loputtua edessämme oli puolen kilometriä kuvankaunista lohipoolia: matalan kosken jälkeinen monttu ja sitä seuraava pitkä niva. Hrr..

Eipä aikaakaan kun ensimmäinen asukas paljasti itsensä. Ja sitten toinen ja kolmas ja..
Pooli oli pullollaan lohia. Kaloja kimpoili kolmensadan metrin matkalla kahden tunnin aikana lähemmäs kaksiSATAA kertaa. Toki monet loikista olivat samojen lohien, mutta peijooni vieköön, oli niitä eri kokoisia ja erinäköisiäkin kymmeniä.

Ja kaikkea koitettiin perinteisistä lohiperhoista surffilautoihin ja nymfeihin, mutta kaikki olivat lopulta lähinnä ohiperhoja.
Ei tärpin tärppiä, ei edes sellaista jota olisi itselleen tärpiksi voinut valehdella.
Epätodellinen tilanne.
Toki kuulin matkalla kahdelta vastaantulleelta norskilta että "ylävirrassa oli sellainen pooli jossa kalat hyppivät koko ajan mutta mihinkään ne eivät ota".
Epäilin silloin että eivät osanneet asiaansa. En epäillyt enää.

Lähimpänä väsytystä olin kun noin kuuden kilon kolli ponkaisi kohti taivasta niin että heittosiimani jäi metrin korkeuteen saakka kiinni kalan vatsaevään.
Oliko minulla siis kala siiman päässä?

Ei siis tullut mitään vaikka kaikki keinot koitettiin.
Lohi 6 - kalastaja 0, reput selkään ja kohti kotia. Mutta kaikki poolit kalastaen ja niitä auringonvalossa ihastellen.

Komeita olivatkin ja aikalailla sellaisia mitä lähes pilkkopimeässä arvelimmekin.
Paitsi...se loistava ränni johon käytin lähes puoli tuntia ja jossa kala iski. Vettä 15cm eikä MITÄÄN mahdollisuutta että siinä olisi koukkuun tarttunut muuta kuin maapallo.

Näin jatkettiin, kuvia otettiin ja kalatkin saatiin.
Loppu hyvin ja lähes kaikki ihan hyvin :)

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Mihin sattuu, maailma?

Mihin sattuu maailma, mikä sinun on?
Suuri ongelmasi on sairaalloinen viha.
Kaikkialla tapetaan hakataan raiskataan murhataan.

Usko on tapattanut aina, siinä ei ole sinänsä mitään uutta.
Kristinusko, Islaminusko, jne usko.

Kristityt tappoivat taannoin kaikki jotka eivät ymmärtäneet että kristinusko on ainut tapa uskoa.
Siinä meni inkkarit ja punkkarit ainoan oikean jumalan sanaa levittäessä.
Ja levisihän se, vaikka tyhmä alkuasukas ei aluksi ymmärtänyt omaa parastaan.
Lahtauksen keskellä kävi kuitenkin niin että monilla alueilla ei jäänyt juurikaan jumalan sanaan uskovia. Paitsi sanansaattajat.
Nyt näin ei voi käydä, meitä on paljon.

Nettiajassa näyttää siltä että kristitty on ymmärtänyt että ihmisillä voi olla useampikin kuin yksi tapa uskoa.
Islaminuskoinen ei sitä vielä usko.

Islam ei ole kuitenkaan ainoa usko joka tekee viisaistakin hölmöjä.
Mitä järkeä on kiihkoilla uskonnon takia? Uskonnon!?
Käsi pystyyn kaikki te ympäri maailman jotka kinastelette uskonnon takia!
Kertoiko jumalanne tai joku muu tähän rinnastettava veijari että tapettava on? Kenelle kertoi?
Jos aivot ovat pienet, ne on helppo pestä. Mutta ei kai kaikilla rähinöitsijöillä ole pienet aivot?

Islaminuskoisiin (toim huom: EI kaikkiin) on pumpattu viime vuosina paljon vihaa.
Ja pistäähän se toki vihaksi kun joku on niin törkeä että piirtelee ilkeitä kuvia isosta päälliköstä.
Semmoinen piirtelijä pitää tappaa ja kaikki kyseisen maan kansalaiset siinä ohessa.

Viimeinen pisara on ymmärrettävästi videonpätkä muhiksesta med kaikenlaiset ihmisen paheet. Tsiisuksesta voi toki tollaisen tehdä, mutta ei muhammedista.
Mutta kun nyt sellainen video amerikassa tehtiin, niin aivan oikeutettua on että sellaisen maan suurlähettiläsherra raiskataan, lahdataan ja ruumiinsa kiikutetaan kylänraitille ja kaikkialla keräännytään pauhaamaan kuolemaa amerikkalaisille.
Kohta kuolee ranskalaisiakin.

Kiinalaiset ovat myös vihaisia kun Japani meni ostamaan itselleen pari pikkuista saarta joiden muutama kinkki muistelee mahdollisesti joskus kuuluneen Kiinalle.
Tästä syystä pienet ihmiset haluavat suurta sotaa Japania vastaan.
Tuollaista EI vaan saa tehdä ilman suunnatonta rangaistusta.
"Kuolema kaikille Japanilaisille!" huutavat kiinalaiset barrikadeilla.

Maailma, olet kummallisessa tilassa! Ihmisesi raivoavat naurettavista asioista. Oletko ahnehtinut liikaa ihmisiä? Oletko maailma räjähtämäisilläsi?

Huom: haluan täten mainita että minulla ei ole mitään jotain nimenomaista uskontoa vastaan, tai ainakaan enempää kuin jotain toisenmerkkistä. Islam pomppasi esimerkiksi siitä syystä että kyseinen poppoo pöljäilee tällä hetkellä kohtuuttoman paljon kohtuuttoman naurettavista syistä.

Itse en ole aggressiivinen - en kuulu kirkkoon..


 

tiistai 11. syyskuuta 2012

Kilvanajoa kylänraitilla

Nyt sen näin, autokilpailun keskisuomalaisella autobaanalla.

Kilvan aloitti saksasta tuotu 2003-mallin farkkuvolvo imeytyen lisävalot loistaen takapuskuriini. Melko lujaa lienee tullut kun en huomannut lähestymistään. Yhtäkkiä vaan oli siinä.

Tätä myyntiedustajaa ei voi haukkua paskurissa roikkumisesta. Sinkosi jo ohitseni kun aloin vasta tajuta tuijottavani jonkun silmänvalkuaisia taustapeilistä.
Laatikkomobiili keinui kaikkine kulmineen hallitsemattoman näköisesti kello kymmenestä kahteen. Normaali kansanauto ei olisi kyennyt moiseen. Jääkaappivolvolle kyseinen oli rutiinia.

Tämä ruotsalainen oli synnynnäinen rattimies. Autoilija joka ei koskaan saanut kunnon mahdollisuutta jokkis-urallaan. Ja hyvät oli otteet, sen myönnän.

Selvännäkijä tämä maanteiden timo mäkinen ei kuitenkaan ollut, sillä ollessaan tällainen ei olisi ikinä parkkeerannut autoaan 120km/h vauhdissa metrin päähän punaisen kauppatorihenkisen sporttimallin nissanin (jossa tummennetut lasit) perään jossa tilaisuuttaan odotteli ihan oikea hartolalainen teini lippis vinossa.
Kisahan siitä tuli.

Teuvalainen rättikauppias pumppasi finninaaman imussa aggressiivisesti odottaen keltaisen viivan loppumista niinkuin kalamies odottaa räikän kirkasta sirinää.
Ja sitten mentiin.

Ensin iski edustaja lähes tuplavauhdilla sallittuun...mutta ei ehtinyt kunnolla edes omalle kaistalleen, kun hartolanseudun pissisten suuri sankari oli jo hakenut oman paikkansa kisan kärjessä.
Mutta volvomies ei tuollaista hävyttömyyttä sietänyt ja paikkasi hetkeellisen herpaantumisensa välittömästi.
Näin jatkui muutaman kerran kunnes punainen paholainen kaarsi piikipaikalta kohti Kirveskosken kuuluisaa kolmen talon kylää. Iskän ja äiskän sikatilalle.

Rättikauppias päätti pitää oman pit-stoppinsa välittömästi tämän jälkeen Neste Jari-Pekalla. Jaripekka on hyvä taukopaikka, paitsi niille jotka haluaisivat ostaa tupakkaa tai kaljaa.

Rankkaa puuhaa tämä kilvanajo. Ja mukaansatempaavaa.
Huomasin yhtäkkiä ajaneeni itse 140km/h teiden ritareiden spektaakkelia seuratessani.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Ja keskellä virtaa joki..

Perusleirissä kaikki hyvin.
Perin herttainen campingleidi virkkasi meille mökit ja luvat ja muun tilpehöörin pilkulleen...ja tottakai desinfioi romumme ohjeiden mukaisesti niin, ettei ite perkele, gyrodactalus-loinen pääse mukanamme pilaamaan kuvankaunista vesistöä.
Kyseinen sittiäinen on tuhonnut jo monia Norjan lohijokia ja tietoisina tästä tarjosimme hymyssäsuin omat vermeemme suihkutettavaksi.
ME ei tuhota mitään, eiei..

Melkoinen sotku siitä puuhastelusta toki tuli ja henkiset perkeleet lentelivät jäämeren päälle kahluuhousujen, perhorasioiden jne seasta.
Hyvän asian johdosta kunnon mies ja -kalastaja paskoo vaikka housuunsa.

Melkoisella kiireellä siinä sitten virittäydyimme Vapon turvesoilta löyhkääviin kahlureihimme tunnin aloituksesta myöhässä, kunnes naapurimökin itseämme huomattavasti valveutuneempien kanssakansalaistemme ohjeistuksella rauhoituimme: lupamme alkaisi vasta 21:00 paikallista aikaa.
Rauha maahan ja silleen.
Hetken hämmästelyn jälkeen mökkiimme laskeutui syvä rauha ja henkinen kiihkolla kiskottu "aikuinen nainen" loppuillan karaokessa.

Lopulta päästiin matkaan, huraa.
Ohjeiden mukainen 2km tien päähän oli lopulta 5km, mikä siis on autolla ihan kohtuullinen siirtymävirhe (vaelluskengillä olisi hermoja raastava), mikä kestettiin lopulta miehekkäästi, vaikka ainakin minun psyykeeni meinasi räjähtää pirstaleiksi jokaisen kahden kilsan jälkeisen mutkan jälkeen.

Jumalankiitos, kärrypolku loppui lopulta ja päästiin kohti jokea.
Tai viimeistään kahden autolle palaamiseni jälkeen. Tai kolmen.
Mulla on pirun huono (muisti?) tapa unohtaa kaikennäköistä oleellista autoon tai oikeastaan mihin vaan...mutta kuitenkin muistaa ne hetken päästä.
Unohtaminen on hanurista, mutta unohtamisten muistaminen nopeasti melkoista hallitsemattoman ilon pirskahtelua.

Elämäni on muistini (huonon) johdosta sellaista tunteiden ylä- ja alamäkeä, että EKG käyrä olisi ajattelevana henkilönä niin kateellinen maamme kansalainen, ettei sitä vihreyttä saisi pysymään purkissa edes jeesusteipillä.

Pikku köpöttelyn jälkeen olimme lopulta "melkoisen" jyrkällä joentörmällä Haukikoiran "Da Vinski" veneestä tutun sinisen köyden kupeella.
Siitä vaan alas ja pääosa persmäkeä.
Persmäki on hullunhauskaa ajanvietettä talvella ja ilman perhovapoja!

Pohjalla pää ylös ja ajatus: "tääkö se on se taivas"?
Ja oli se. Siinä seljällään taivasta töllötellen ja itteään pystyyn kammeten tajuttiin että taivasta päällä ja taivasta alla: hämmästyttävä upea kan joni.
Ja Keskellä virtaa joki...






torstai 30. elokuuta 2012

Raavittiin ja raavittiin..

No joo, perho oli lopulta irti kehostani, aamupala iltapäivällä näykitty, saunat saunottu ja melkoisen väsäämisen jälkeen päätetty lähteä ihan Norjaan saakka viskomaan perhoja jokeen, koska paikallinen lutakko ei meille mitään suonut.

Pakatessa tuli vastaan ensimmäinen vastoinkäyminen, kun kelani oli kadoksissa.
Ei löytynyt koskaan.
Schaiccet ja kaikki muut sivistysmaiden kirosanat!!!
Siihen kaupanpäälle kelaan liittyvän vavan putki tyhjänä.. WTF?
Ja ei löytynyt, ei, kumpaakaan. Onhan tää nyt jo vahvasti hanurista?
Mutta onneksi maailma on pullollaan Kaita.
Siellä Kai, täällä Kai.
Kiitos Kai, että lainasit omat virpomisvälineesi! Olet virpomis ja varpomis-sankarini!

Ja sitten ei löytynyt ajokorttia. Ja jumalauta sitä etittiin!
Eikä löytynyt vaikka raavittiin kynnysmattojen alta.
Ja jos niistä rupisista ajokortinetsijäkynsistä saisi kunnon kuvan, ei kukaan teistä söisi enää ikinä kiinteää ateriaa. Ei ikinä.

Sovittiin Tomin kanssa että ajan Nuorgamiin ja siellä vaihdettaisiin kuskia, koska norskipoliisit ovat kaikenlaisista pikkurikkeistä nin pirun äkäisiä.
Ja nyt pyydän anteeksi teiltä kaikilta tuntemiltani poliiseilta - kyllä tekin olette äkäisiä!

Yhtäkkiä oltiin kohdekylässä. Ja minä ratissa. Oho.

Kaikki hyvin siis, loppureissu tulee olemaan pelkkää laskettelua. Joo joo..






perjantai 24. elokuuta 2012

Anteeksi!



Lapissa tapahtui taas:
Olipa kerran...jokunen päivä sitten, kun heräilin pikkulapsen unestani, naama turvoksissa, silmät sirrillään ja rähmää niin täynnä että enämpi olisi melkoinen yliannos.

Yliaikuinen kun olen, aamun ensimmäinen reaktio oli juosta sandaalit savuten viimeisen hädän virtsalle.
Selvisin nipin napin kusematta kalsareihin.

Tuuppasin saunan pöhisemään ja vaapuin rantaan ihmettelemään tälle kesälle epätodellisen kaunista aamua. Aurinko ja kaikki, hrr..
Tulipaikan kupeessa köllötteli kaverin perhovapa hitsipilleineen.
Hitsipilli on perho. Siitä ehkä jotain joskus myöhemmin.

Nappasin kapistuksen kouraani ja pompin peikkomaisen kevyin askelin kotikivikon keulaan kosteaa kohtaloa halveksien.Kotikivikossa mennään usein turvalleen.
Aloin vispaamaan.

Heitin kerran, toisen ja kolmannen...ja juuri kun olin sinkoamassa siiman neljättä kertaa, iski utsjokilaaksoon sellainen minimyräkkä, että maankuulu silmä-käsi-vapa-siima-koordiaationi ei enää kyennyt kuljettamaan perhoa korvani kupeesta kuten se aina aiemmin oli tehnyt, vaan se jysähti viuhuen upeiden yökalsareideni ja toki samalla reisiläskieni läpi aiheuttaen sielussani sellaisen myllerryksen, että kolmosluokan tornado on rinnallaan hirvikärpäsen röyhtäys..

Sekunnin tuhannesosassa ymmärsin että kolmihaarakoukku on tukevasti reisilihassa kiinni - eikä lähde ilman asiaankuuluvaa välineistöä.

Saatanoiden ja perkeleiden jälkeen köpöttelin parkinsonin askelin vapa kaarella itseäni väsytellen joentörmälle koputtelemaan hellästi ja toki välittömästi tämän jälkeen aggressiivisesti oman mökin ja naapurin vastaavan oveen.

Ovista kömpi pari kappaletta täysin hölmistynyttä juuri herännyttä ukkoa jotka eivät meinanneet millään tajuta mitä oli tapahtunut.Ymmärrän tuon hyvin.

Aikani katastrofia seliteltyäni löytyi kolhoosista puukko kalsareiden raateluun ja sivuleikkurit koukun katkaisuun. Suosittelen muuten sivuleikkureita kaikille kalastajille..

Yhtäkkiä kaikki oli hyvin. Koukku kädessä - ei jalassa, kalsarit vain hieman viipaleina, jne.
Kunnes...naapurin turkkilainen perhokalastusmentorini järkevöityi sen verran että sai kysyttyä:
" Siis olitko Utsjoessa kalastamassa? Nythän on rauhoituspäivä!"

Oho...tästä vielä sakot, niin aamun ensimmäinen vartti olisi ollut täydellisyyttä hipova.

Ja kummallinen päivä oli vasta alussa...

lauantai 19. toukokuuta 2012

NAINEN ON RASISTI

Ystävät, kaverit ja tuttavat ovat jälleen koetelleet rajojaan erilaisissa tapahtumissa.
Fillarikilpailuja, kalamaratonia ja naisten kymppiä.
Näillä erilaisilla tapahtumilla on yhdistäviä piirteitä ja yksi vahvasti erottava tekijä: naisten kympille eivät miehet pääse. 
Naisten kymppi kannustaa siis eriarvoisuuteen ja on pahimman luokan rasismia.
Jos miehet hissuttelisivat oman vastaavansa, nousisivat naiset barrikadeille kiljumaan iskulausetaan:"Kuulkaa jokaikinen, nainenkin on ihminen!"
Miesten maratonilla olisi naiskiintiö.

Osa bemarikuskeistakin on ihmisiä. Moni ei ole. 20 bemaria kaahaili kuulemma Turussa kahtasataa.
Onneksi ei sattunut turkulaisia tielle.
Moottoritiellä ohittajat ovat perin usein bemareita. Ajan kohtuullisen vauhdikkaasti, mutta bemarikuskeille olen etana.
"Osta bemari.  Muutut cooliksi ja kusipääksi sekunnissa".
Sinä joka omistat BMV:n ja et ole kusipää - anteeksi edellinen.

Kuulin että kepposistaan kärähtänyt valelääkäri hakee juupajoen kunnanjohtajaksi. Utsjoelle haetaan myös kunnanjohtajaa. Laitan hakemuksen sisään ja alan valekunnanjohtajaksi.
Valelääkäri Utsjoella on jo ollut. 
Muistaakseni Utsjoen shamaani oli nimeltään Mahmoud. Hän oli huono kuski ja työllisti ojaanajoillaan  paikallisia traktorikuskeja.
Työllistikö Mahmoud hautausurakoitsijoita?

tiistai 15. toukokuuta 2012

Parcouriminen on nykyajan seiväshyppyä

Viisaita sanoja YLE:n Känni-illassa: "Kaikki alkoholin juominen on kännihakuista".
Niin on. Jollain tasolla.
Käsi pystyyn, kuka juo alkoholijuomia siksi että ne ovat niin pirun hyvän makuisia?
Alkoholi on karmeaa schaissea!
Paitsi Baileys ja muutama muu oikeasti hyvän makuinen litku.
Mutta ei niitäkään kukaan kittaa ainoastaan hyvän maun vuoksi.
Viinien sanotaan "korostavan ruoan makua". Paskat. Valehdellaan vain itselle ja muille että on ok imeä humalluttavaa litkua makunautinnon varjolla!
Sinä joka juuri aioit kommentoida muuta, tuki suusi!

Jostain luin siitä että "joukkueurheiluissa ei ole mitään järkeä".
Ei olekaan. Äijät ja muijat viipottaa pallojen ja kiekkojen perässä sohien niitä eri suuntiin päättömän näköisinä.
Kummallista puuhaa.
Toista on kilvanjuoksu, pomppiminen, heittäminen tai vaikkapa paini.
Niissä on ihmisen kehon toimintaan liittyviä toimintoja kilpailun perimmäisessä tarkoituksessa.
Juokse nopeimmin, lennä korkeimmalle, heitä pisimmälle, kaada kaveri.
Mutta tällä vuosituhannella kummallisuus on valttia.

Ala parcourimaan, voit välttää yhteenotot audien kanssa!


perjantai 13. huhtikuuta 2012

Loppu hyvin, kaikki jotenkin.

Ja lopulta kävi näin:

Norjassa tunturiin. Siellä kärry auki ja kelkka alas. No mahoton rätinä ja paukehan sieltä kuului. Ensin luulin, että kapistus oli umpi jäässä 1300km retuutuksesta.
Kun ajoin eteen metrin pari tajusin silmänräpäyksessä, että romu oli.
Hyppi ja pomppi ja paukkui ja tärisi. Iso hälytys!

Tutkin ja hämmästelin (olen loistava mekaanikko) ja ymmärsin, että väärin oli kasattu. Joku otti kiinni johonkin toiseen. Ajokieltoon ja heti!
Paitsi kärryyn oli ajettava. Pikaisesti.

Hyperventiloin hetken, mutta pian ymmärsin tehdä suurimmalle tuntemani kelkkatietäjälle, Isolle Aaalle "mitä hittoa mä teen"- katastrofipuhelun, mutta tokihan amerikanpuhelimeni oli juuri tällöin imuroinut virtapiirinsä täyteen relaksantteja, eikä pihissyt pätkääkään.
Ei päälle, ei pois päältä. Umpinen kuja.

Tällaisessa tapauksessa paras tapa toimia on alkaa ajaa auto-kelkkakärry-yhdistelmää mahdollisimman kovaa.
Ja sen tein.

Samalla kun luuri jostain kumman syystä alkoi antaa elonmerkkejä ja siitä ilahtuneena sytyin tekemään iloani hallitsematta henkisiä aaltoja, saavuin erään norjalaisen kylän ydinkeskustaan, jossa uloshengitykseni aikana porauduin koko yhdistelmäni kanssa syvälle paikalliseen hidastemöykkyyn, josta sinkouduin kaiken muun krääsän kera kohti taivasta..
Siellä me mentiin...ja tultiin takaisin...ja mentiin...ja tultiin...muutaman kerran, kunnes oltiin koko suuri kelkkaperhe keskellä tietä. Paikallaan.
Häpeä oli yllättävän pientä, vaikka suuri joukko paikallista väkeä osoitteli sormillaan ja nauroi.
Ilo oli kuitenkin häpeää suurempi.

Siitä sitten häntä koipien välissä kohti suomalaista kotikylää. Iloisin mielin, kunnes autosta loppui bensa 2km ennen määränpäätä. Oho ja noin.
No, bussi tuli takaa ja otti kyytiin. Sillä kylille, bensaa kannuun ja paikallisesta baarista pummikyyti autolle.

Mutta autolla oli silmillä uusi katastrofi: kannussa ei ollut kaatonokkaa. WTF!?
McGyver-henkisesti selvitin uhkaavan tilanteen löytämällä (semmoinen vahinko, että toista ei tule) kontista aiemmin talvella katkenneen muoviputken ja teippirullan.
Muutama tippa tippui tielle - anteeksi Teno, anteeksi - mutta taas mentiin.

Tämän välitarinan opetus on siis: Älä heitä MITÄÄN pois, voit joskus Tenon varressa tarvita sitä!

No kelkasta löytyi vika pienen ravistelun jälkeen...mutta kokoamisvaiheessa tippui tietenkin 1,5cm metalliholkki 2,0cm reiästä likakaivoon. ON se mahdollista.
Ainutlaatuinen osa. Löytyi lopulta. Likakaivosta. Tämä kilkutin ja muutama kilo muuta metallikrääsää nostettiin varsimagneetilla sivistyksen pariin melkoisesta öljymoskasta.

Tarinan loppu on tylsää perushuttua:
Käsisuoja poikki, bensat oli loppua kelkasta tunturissa, Salkkareiden Seppo veti muiden juomat, kahvinkeitin meinasi käräyttää mökin, jne jne.
Ja lopuksi puolet omaisuudesta jäi lähdettyäni lappiin.


maanantai 9. huhtikuuta 2012

Aina tapahtuu ja useasti sattuu..

Mr Bean taas, hei - saanko avautua?
Mun blogi - tottakai saan.

Tapahtuipa seuraavaa lähtiessäni Utsjoelle kelkkailemaan:
Olin vaihdattamassa kelkkaan maton karkeammaksi. Siis moottorikelkkaan. Ei sellaista nukkaista pitempikarvaista. Sarvet piti nostaa ja käsisuojat laittaa.
Käsisuojat tuli ja siinä kaikki.

Kelkkaa kyytiin hakiessani huomasin että konepelti oli 5cm auki. Mutta kuinka kauan? En ollut kopeloinut konetta viikkoihin.
Ihme sinänsä, koska olen loistava mekaanikko ja muutenkin perin kiinnostunut koneista.
Ei kun en olekaan - muistin väärin.
Jokatapauksessa olen ollut moottoriteitä kaahatessani kiihdyttelevä katastrofi ja ainakin aikapommimainen kamikazekuljettaja!

No sen muistan kuitenkin oikein, että kaverin auto jäi kiinni 3-asteen mäkeen. Ylämäki sentään. Olenkohan koskaan ajatellut ostavani takavetoista pakua?
Jos, niin en mieti sitä enää - ikäloppu fordini hinaili jättimäistä amerikanautoa eestaas ympäri pitäjää. Neliveto 6 - takaveto 0.

No, reissuun lopulta.
Kaveri tuli niin kipeäksi ettei itse tajunnut olevansa tosi kipeä. Ei lähtenyt, tulee sitten perästä.

2/3 karavaanilla siis peräkanaa kohti pohjoisnapaa.

30km päässä ensimmäinen kahvitauko. ABC Heinola. Saiskohan siitä hyvän blogisponsorin? Mulla on kuitenkin lukijoita varmaankin toistakymmentä.

HÄH? Kärryn rengas lähes ilmaton. Nyt jo? Vartin olisi ehkä vielä kestänyt.
Öljyt vaihdan kuitenkin, ettei jää mustapekka käteen kesken reissun.
Konepelti pystyyn ja litkut sisään.
Sitten kyynerpäällä törkeästi "pellinpystyssäpitäjään", (mikä lienee nimeltään) ja helevetinmoinen vihlaisu kun molemmat kämmenet jäivät väliin.
Ja semmoinen kipu minkä muistaa. Mutta luita en saanut poikki, hyvähyvä.
Mutta perillä saan sääliä kun mustuivat hyvin.

Tätä sitten kertomaan apsin tiskillä Vataselle (rallikuski).
Siinä hekotellessa kaveri iski kermakannun komealla kämmenlyönnillä laattalattialle. Toista litraa, ellei jopa täydet kaksi.
Selvisin hyökyaallosta ainoastaan maailmanluokan reflekseilläni ja luckylukemaisella varjoani nopeammalla kahden askeleen tanssikuviolla.

Puhelin käteen ja soitto kotiinjääneelle varamiehelle: "Lepää muutama päivä - MEIDÄN lähellä ei kannata aikaansa viettää"!!!

Jatkuu seuraavassa numerossa...

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

KAIRA LAULAA

Pilkkireissu alkaa olla puolessa välissä. Neljään päivään mahtuu epäonnistumisia ja onnistumisia, joista jälkimmäisiin lasken kahden perättäisen reiän kairaamisen niin, että molemmissa maaperä sijaitsi jään pohjasta max kolmen sentin päässä. Kalastusteknisesti kyseinen ei toki ollut valtaisa menestys, kun kyseisessä tilassa ei olisi mahtunut kroolaamaan kuin juuri kuoriutunut kampelan lapsi, mutta kairanteräpoliittisesti pidän kivien hiuksenhienoa välttämistä kevään suurimpana saaliinani.
Näin varsinkin kun kairasin virheettömällä kairallani maaperänäytettä uhmaten vielä kolmannen reiän, josta kalakaverini Iso A nosti välittömästi noin 45cm harjuksen.
Tämän lisäksi kalantulo on ollut kuitenkin melko nihkeää.
Norjasta nousi useampi välimallin rautu, mutta joen tällä puolella sintit ovat olleet mallia "kalakukko".
Huomenna lähinnä kelkkaillaan - mutta kairan kera..

perjantai 16. maaliskuuta 2012

MUUTTOLINTU JA TALONKAUPPIAS

Törmäsin huolestuttavaan uutiseen:
Espanjan työttömyysprosentti on noin 23.
23!!!
Hirmuinen luku?
Onneksi kaikki nuoret eivät ole työttömänä...vaan ainoastaan noin puolet heistä.

Espanjan Mäkkäreissä on siis oltava junnuja varten täysi miehitys aamusta iltaan.
Kuinka suuri Espanjan työttömyysaste olisikaan ilman MacDonaldsia?

Jos Espanja olisi kuten esim. Intia, nuorten työttömyysaste olisi huomattavasti pienempi kuin sivistyneessä maailmassa.
Lasten työttömyyttä ei Espanjassa olisi tällöin juuri ollenkaan!
Tosin...jos espanjalaiset vauvat laitettaisiin töihin, olisi pikkulapsilla paljon vähemmän töitä ja teinareille ja aikuisille ei jäisi juurikaan puuhasteltavaa.

Mutta kuka on sivistysvaltiossa nuori? Alle 25v?
Minä olen päästäni nuori ja niveliltäni vanha. Olisin siis hieman alle 40-prosenttisella varmuudella työtön Espanjassa ja Kreikassa.

Voiko Espanjalle käydä hyvin, kun Kreikalle kavi huonosti suunnilleen samoilla prosenteilla?
Onko Espanjalaisistakin eläkkeensaajista 10% 100-120-vuotiaita? Siis kuolleita sellaisia.

Molemmissa edellämainituissa maissa asuminen on jokatapauksessa iso riski.

Suurempi riski on kuitenkin asua Japanissa.
Ja varsinkin Tokiossa.

Tokiolaisten kannattaisi vaihtaa hengitysmaski kypärään, sillä itämaan tietäjien mukaan kaupunkiin iskee 70% (!!!) todennäköisyydellä NELJÄN vuoden sisällä suuri maanjäristys.
Seuraukset tulevat kuulemma olemaan vuoden takaista tsunamia huomattavasti tuhoisammat.

Tokiolaisena olisin vapiseva haavanlehti.

Mutta Tokiolainen on fatalisti. Se ei pelkää.
"Se mikä tapahtuu on määrätty tapahtuvaksi".

Ajattelen itse suunnilleen samoin. Mutta vaikka haluaisinkin olla rohkea ja peloton fatalisti - en ole sellainen.

Tokiolaisena olisin muuttolintu ja talonkauppias.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Sinkkuna olet nettohäviäjä!

Ajatusleikki sinkkujen vs. pariskuntien "lahjakimppojen" eriarvoisuudesta kirvoitti hyviä kommentteja.
Facebookissa kysyttiin seuraavaa: "jos on pariskunta mutta vain yhdellä on tuloja (eli maksaa kahden kuluja), saako siitä lisa-alennusta noihin lahjamaksuihin? Eli lasketaanko sitten vain 'puolikkaaksi' aikuista?"

Mielestäni tällöin toisen pariskunnan jäsenen on paastottava juhlan yli. Jos siis elättelee toiveita alennuksesta. Lienee samantekevää kumpi paastoaa.


Mutta jos työtön saa lahjahelpotusta, niin työttömän naisen ei tarvinne maksaa lahjoista ollenkaan...ja lesbopariskunnalle kimpasta todennäköisesti maksetaan.


Perusarpominen menee kuitenkin suunnilleen näin: kun naiset syövät ja juovat vähemmän kuin miehet, niin olisiko pariskuntataksa tommoiset 1,75 kertaa sinkkumiehen vastaava?

Olkoon sinkkumiehen lahjakimppakerroin 1,0. Lähtötaso.
Sinkkumies on siis lahjakimppojen "Greenwich".

Pitäisikö sinkkunaisen saada 25% alennusta sinkkumiehen maksusta?
Jos parin pojan perhepaketti maksaa kaksi kertaa maksimi summan, lienee tuplatyttö-pariskunnan panos 1,5 kertaa sinkkumiehen osuus?

Lasten roudaaminen juhlapaikalle onkin sitten jo ihan oma tarinansa. Siinä sinkkua sahataan silmään pahemman kerran. Ja ainakin lapsetonta.
Lasten työ on syödä ja juoda.

Jokatapauksessa sinkkuus on kallis harrastus. Sinkkuna olet varma nettohäviäjä.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

SINGLE LIFE

Ystäväni P muistutti minua yhteiskunnamme suunnattomasta epäkohdasta - juhlien lahjojen hankkimisesta.
"Maksa sä sinkku saman verran ku tää pariskunta maksaa, kun kimppalahjat katsos lasketaan talouskohtaisesti."
"HÄH"?
"Nii joo ku kato perhe on yksi yksikkö ja sinkku on ihan samanlainen yksikkö".

No joo, sanoi sinkku ja alkoi arpoa...
Kun hääkimppaan oli saatu raavittua neljä pariskuntaa plus se sinkkureppana ja lahjan arvo oli 500€...kaikki tottakai maksoivat 100€ per talous.

Mutta sinkkua alkoi harmittamaan. "Ei perkele, eihän tää näin voi mennä!"
"Ekskjuusmii - eikös tää ole pikkuisen yli 55€ per henkilö kun tämän jakaa yheksälle henkilölle?"

"No hö, mitenniin sä olisit erilainen talous ku nää meidän perhetaloudet? - kaikki taloudet maksaa tietenkin saman huntin!"

Ja sitten se sinkku ei enää mennyt niihin perhetalousjuhliin... Melko kallista.

Ja sen pituinen se.

Jos tunsit piston sydämessäsi - hyvä.
Jos tunnistat itsesi tarinasta (puolin jos toisin) - hyvä.


ANGRY BIRDS

Toimittajat ovat maailmalla perin vihaisia. Väittävät, että Wikileaks on tutkinut heidän yksityisasioitaan.
Ymmärrän toimittajia. Onhan toki ahdistavaa jos paparazzit ja raapustelijat kyttäävät 24/7.

"Kamalaa", sanoi toimittaja, kun omat koirat purivat".
Keksin kyseisen lauseen hetki sitten. Tästä minut tullaan muistamaan. Nöyrä toiveeni on, että nimeni kirjoitetaan historiankirjoissa oikein.

Toivottavasti amerikkalaiset eivät kirjoita historiankirjoja, sillä siellä opiskellessani nimeni lausuttiin ja varsinkin kirjoitettiin pääasiassa "Zjoohnny Calioouneen".

Amerikkalaiselle oli täysi mahdottomuus oppia sanomaan kolmen vuoden aikana Joni, kunnes keksin kirjoittaa nimeni kreikkalaisen muusikon (Yannis) mukaan yyllä. Yoni meni jenkinkin jakeluun ja tajusin luennoilla ilman luennoitsijan koliikkimaista kiljumistakin, että tarkoitti minua. Siitä sitten paniikinomaisesti hereille huutamaan takaisin "häh ja whaaaaat!"

Mutta vihaksi panee täälläkin: Saksassa ehdotetaan ylimääräistä veroa yli 25v lapsettomille henkilöille! WTF!!? Saksa on paska maa, kuten eräs keppimies taannoin toimittajalle lausahti.

Jos tämä menee läpi ja kyseinen aivomyrsky leviää härmäänkin, tulee minusta nykyistäkin köyhempi.
Koska en ole niin köyhyyden perään -en tosin rikkaudenkaan- tulen kyseisenlaisessa tilanteessa hakeutumaan lapsentekotalkoisiin. Kuka sellaisen minulle tekee ja millä ehdoilla?
Romahtaako verotus, jos pystyn venymään kaksosiin?

Lapsenteko on jokatapauksessa kinkkistä puuhaa: Saksassa ei hyväksytä lapsettomia, kun taas Kiinassa tulee penalttia jos erehdyt siittämään enemmän kuin yhden.

Ollaan varovaisia siellä! ;)

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Maailmankaikkeus on suurempi kuin Kiina

Aiempi käsitykseni universumin laajuudesta paisui tämänpäiväisen TV-dokumentin johdosta potenssiin.
Aurinkomme on sen mukaan yksi sadasta miljardista galaksimme tähdestä ja galaksimme yksi sadasta miljardista galaksista!
Kun aurinkoja kiertää melkoinen määrä planeettoja per aurinko, saadaan Telluksen kaltaisten yksikköjen määrä seuraavalla laskutoimituksella:
sata miljardia x sata miljardia x melkoinen määrä. Ja tulos on aika mahdoton määrä. Planeettoja.

Tämän sanon tänään vielä aiempaakin vahvemmalla äänenpainolla: "Kenen mielestä olemme uniikkeja?"

Maailmankaikkeus on jopa suurempi kuin Kiina. Ja Kiina on niin suuri, että se lupaa luoda vuoden aikana 9 MILJOONAA uutta työpaikkaa!

Kun Kiina on kommunistisessa harhassaan ollut sitä mieltä, että kaikilla kiinalaisilla on aina ollut töitä, niin kyseiset 9milj uutta työpaikkaa lienevät siis avoinna esim. kaikille (siis yhteenlaskettuna) Suomen- ja Norjan kansalaisille..

Kun kohtuullinen osa kyseisissä maissa asuvista henkilöistä on kuitenkin joko alaikäisiä tai eläkkeellä, ei voida ajatella että koko ihmismassa siirrettäisiin Kiinaan. Voitaisiinko kaikki pohjoismaiden työikäiset kuitenkin siirtää Kiinaan työtätekeviksi maahanmuuttajiksi?
Jos näin radikaaliin liikkeeseen ei haluta ryhtyä, niin Kiinasta löytynee töitä vähintään kaikille euroopan työttömille..

Käykö lopulta siis niin että kommunismi pelastaa maailmantalouden?

lauantai 4. helmikuuta 2012

Onnea, Aku Ankka!

Rakas ystäväni Kreikka alkaa rakentaa uutta, parempaa Kreikkaa ihan ruohonjuuritasolta.
Helleenit lähtevät maailmanvalloitukseen parantamalla kouluruokailua.
Hyvä, Kreikka, hyvä - ensin lapset kuosiin ja sitten vuonna 2099 valtiontalouden kimppuun!

Koulupöperöiden kehittäminen on toki vallan upea ajatus, mutta koska mekin -suomalaiset- olemme kyseisen toiminnan maksumiehiä ja -naisia, tulee mieleen että pitäisikö meidän tukea ensin Hollolan peruskoulun keittiötä ja vasta sitten Ateenan kokkeja..?

Meillä on kotipuolessa tällä hetkellä tärkeämpääkin päänvaivaa:
Pitää päättää oletko homo ja/tai suvaitsevainen, vai rasisti ja suvaitsematon.
Pressanvaalista on tehty kummallinen "minkälainen ihminen olet"- kilpailu.

Kaikenlainen kaikenlaisten ihmisten ymmärtäminen on täysin loistava piirre ihmisessä. Toivoisin, että joku ymmärtää minuakin.

Onko kaikkien näyttelijöiden kuitenkin oltava samaa mieltä? Tai muiden alojen taiteilijoiden.
Jos taiteilija äänestää Saulia, hän ei ole muodikas.
Näin tehdessään hän on kuitenkin halveksittu. Onpahan ainakin jotain.

Minulla on äänestyksen suhteen ongelma. Pidän molempien ehdokkaiden ajatuksista ja tyylistä. Voisin äänestää kumpaakin - tyylikkäitä, viisaita herrasmiehiä molemmat.
Mutta en ehkä pysty äänestämään ollenkaan, koska näin tekemällä tunnen pettäväni toisen.
Onnea, Aku Ankka!

tiistai 31. tammikuuta 2012

ÄLÄ KUSETA!

Lipsautin jo tänään facebookiin suuren uutisen:
Seeprat ovatkin mustia valkoisilla raidoilla,
eivätkä valkoisia mustilla raidoilla.
Vahvaa faktaa luotettavalta TV-kanavalta.
Aika saletisti opettivat taannoin päiväkodissa päinvastoin?!
Näin ne kusetukset ennemmin tai myöhemmin paljastuvat!

Kannattaako enää uskoa kertotauluunkaan?
Entä onko derivaattaa ja limexiä olemassa, vai olivatko ainoastaan lukiolaisen kidutusväline?

Todennäköisesti huomenna kerrotaan norsujen kärsän olevankin niiden häntä?!
Tässä olisi toki jotain hyvääkin, sillä norsujen paha tapa lapioida kärsällä paskaansa suuhun, ei olisi niin pahan oloista jos se oikeasti tungetaankin takaisiin takapuoleen...vaikka ei sekään ihan terveeltä toiminnalta kuullosta.

Edellämainitun tekee toki oksettavaksi se, että kokkareet todellisuudessa putoilevatkin tällöin elikon suusta.
Niin tai näin - elefantti on tämän tarinan nettoluuseri.