No joo, perho oli lopulta irti kehostani, aamupala iltapäivällä näykitty, saunat saunottu ja melkoisen väsäämisen jälkeen päätetty lähteä ihan Norjaan saakka viskomaan perhoja jokeen, koska paikallinen lutakko ei meille mitään suonut.
Pakatessa tuli vastaan ensimmäinen vastoinkäyminen, kun kelani oli kadoksissa.
Ei löytynyt koskaan.
Schaiccet ja kaikki muut sivistysmaiden kirosanat!!!
Siihen kaupanpäälle kelaan liittyvän vavan putki tyhjänä.. WTF?
Ja ei löytynyt, ei, kumpaakaan. Onhan tää nyt jo vahvasti hanurista?
Mutta onneksi maailma on pullollaan Kaita.
Siellä Kai, täällä Kai.
Kiitos Kai, että lainasit omat virpomisvälineesi! Olet virpomis ja varpomis-sankarini!
Ja sitten ei löytynyt ajokorttia. Ja jumalauta sitä etittiin!
Eikä löytynyt vaikka raavittiin kynnysmattojen alta.
Ja jos niistä rupisista ajokortinetsijäkynsistä saisi kunnon kuvan, ei kukaan teistä söisi enää ikinä kiinteää ateriaa. Ei ikinä.
Sovittiin Tomin kanssa että ajan Nuorgamiin ja siellä vaihdettaisiin kuskia, koska norskipoliisit ovat kaikenlaisista pikkurikkeistä nin pirun äkäisiä.
Ja nyt pyydän anteeksi teiltä kaikilta tuntemiltani poliiseilta - kyllä tekin olette äkäisiä!
Yhtäkkiä oltiin kohdekylässä. Ja minä ratissa. Oho.
Kaikki hyvin siis, loppureissu tulee olemaan pelkkää laskettelua. Joo joo..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti