Anteeksi!

Lapissa tapahtui taas:
Olipa kerran...jokunen päivä sitten, kun heräilin pikkulapsen unestani, naama turvoksissa, silmät sirrillään ja rähmää niin täynnä että enämpi olisi melkoinen yliannos.

Yliaikuinen kun olen, aamun ensimmäinen reaktio oli juosta sandaalit savuten viimeisen hädän virtsalle.
Selvisin nipin napin kusematta kalsareihin.

Tuuppasin saunan pöhisemään ja vaapuin rantaan ihmettelemään tälle kesälle epätodellisen kaunista aamua. Aurinko ja kaikki, hrr..
Tulipaikan kupeessa köllötteli kaverin perhovapa hitsipilleineen.
Hitsipilli on perho. Siitä ehkä jotain joskus myöhemmin.

Nappasin kapistuksen kouraani ja pompin peikkomaisen kevyin askelin kotikivikon keulaan kosteaa kohtaloa halveksien.Kotikivikossa mennään usein turvalleen.
Aloin vispaamaan.

Heitin kerran, toisen ja kolmannen...ja juuri kun olin sinkoamassa siiman neljättä kertaa, iski utsjokilaaksoon sellainen minimyräkkä, että maankuulu silmä-käsi-vapa-siima-koordiaationi ei enää kyennyt kuljettamaan perhoa korvani kupeesta kuten se aina aiemmin oli tehnyt, vaan se jysähti viuhuen upeiden yökalsareideni ja toki samalla reisiläskieni läpi aiheuttaen sielussani sellaisen myllerryksen, että kolmosluokan tornado on rinnallaan hirvikärpäsen röyhtäys..

Sekunnin tuhannesosassa ymmärsin että kolmihaarakoukku on tukevasti reisilihassa kiinni - eikä lähde ilman asiaankuuluvaa välineistöä.

Saatanoiden ja perkeleiden jälkeen köpöttelin parkinsonin askelin vapa kaarella itseäni väsytellen joentörmälle koputtelemaan hellästi ja toki välittömästi tämän jälkeen aggressiivisesti oman mökin ja naapurin vastaavan oveen.

Ovista kömpi pari kappaletta täysin hölmistynyttä juuri herännyttä ukkoa jotka eivät meinanneet millään tajuta mitä oli tapahtunut.Ymmärrän tuon hyvin.

Aikani katastrofia seliteltyäni löytyi kolhoosista puukko kalsareiden raateluun ja sivuleikkurit koukun katkaisuun. Suosittelen muuten sivuleikkureita kaikille kalastajille..

Yhtäkkiä kaikki oli hyvin. Koukku kädessä - ei jalassa, kalsarit vain hieman viipaleina, jne.
Kunnes...naapurin turkkilainen perhokalastusmentorini järkevöityi sen verran että sai kysyttyä:
" Siis olitko Utsjoessa kalastamassa? Nythän on rauhoituspäivä!"

Oho...tästä vielä sakot, niin aamun ensimmäinen vartti olisi ollut täydellisyyttä hipova.

Ja kummallinen päivä oli vasta alussa...