perjantai 11. maaliskuuta 2011

Tuhon aikaa

Nyt on maailama kummallisimmillaan. Mielenosoitukset leviävät syysflunssan lailla yli muslimimaailman Libyasta Saudi-Arabiaan. Surullista

Surullisinta on tietenkin se, että kyseiset lukemattomat maat ja näiden kansalaiset ovat joutuneet elämään sairaiden johtajien hirmuvallan alla niin pitkään, että eivät varmastikaan tiedä, tai ainakaan muista muunlaista elämää.
Mutta me muistamme ja tiedämme.
Onneksi on sosiaalinen media - nyt hekin tietävät.

Toissapäivänä puhkuin inhoa opposiittiöiden säälittävästä hyökkäyksestä pikkumarin sanalipsahduksen kimppuun. Suunnatonta jeesustelua oman edun ajamiseksi.

Vielä eilen minua satutti eniten nopeusrajoituksien pomppiminen kahdeksastakymmenestä sataan...Venäjän 2 miljoonaa alkoholistia...edelläni ajaneen naisen suunnattoman surkea ajosuoritus, jne.

Tänään minuun sattuu ainoastaan Japanin järistyksen ja tsunamin aiheuttama kohtuuton tuho ja kärsimys.

Anteeksi, että olen kyyninen, mutta en usko hetkeäkään, että uhriluku jää satoihin, tuhansiin, tai kymmeniin tuhansiin - väitän että tuhot ovat huomattavasti suuremmat. Satoja tuhansia?
Toivon, että olen väärässä.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Vallankumoustelua

Facebook on vahva peli. Kaataa diktaattorin toisensa jälkeen.
Onko muka todellakin niin, että diktatuureissa on aiemmin harrastettu valikoivaa informaation jakamista?
Pöyristyttävää.
Ensin kaikki olivat samaa mieltä. Sitten tuli Facebook ja kaikki olivat eri mieltä.
Paitsi Gaddaf, joka on edelleen samaa mieltä.

Diktaattorit ja terroristit -lienevät useasti samoja henkilöitä- ovat viime päivinä heränneet huomaamaan, että pahin vihollinen (jälkimmäisille) ja paras ystävä (edellämainituille) ei olekaan nykyään USA, vaan sosiaaliset mediat.
Sosiaalinen media on paholaisen kaatajan päiväuni.

Gaffaf piti tänään puheen. Tunnin mittainen vihaisen miehen monologi.
Gaddaf ei näyttänyt terveeltä. Henkisesti. Kehon kieli hehkui vihaa ja sairautta.
Gaddaf ei vapissut, mutta hyperventiloi sisäisesti. Hän tietää hävinneensä, mutta vie mukanaan monta Libyalaista ja kuolee marttyyrina.
Ja elää ikuisesti neitsyiden seassa.
Gaddaf ei voi hävitä.

Amin Asikainen taas voi hävitä. Euroopanmestaruusottelun.
Asikainen on voittanut viimeksi muutama vuosi sitten, mutta on nyt siis sovittu EM-titteliottelijaksi. Nyrkkeilyssä sovitaan asioita enemmän kuin Italian potkupalloliigassa.

FC Lahti tippui syksyllä Ykköseen. Haluaisin sopia jonkun kanssa, että Lahti pelaisi ensi kuussa Veikkausliigan mestaruusottelun. Tai Valioliigan. Tai miksei samantien Champions Leaguen.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Das Auto

Ystäväni autosta vietiin poliisin toimesta kilvet. Pahemmanlaatuinen unohdus oli käynyt.
Ovat kuulemma turvassa katsastuskonttorissa. Lienevät olevan oravannahkautettavissa johonkin sopivaan ajoneuvoon liittyvään toimenpiteeseen.

Minulle vastaavanlainen toiminta -siis mokailu liittyen kulkuvälineisiin- on varsin tuttua - lähes jokapäiväistä. En siis hyperventiloi pienistä takapakeista.

Jokunen vuosi sitten vein lantikkani kädestä taluttaen katsastukseen. Kyselin, että onhan ok tuoda rakkine terveystarkastukseen jo muutamaa päivää ennen hoo-hetkeä?
Oli kuulemma aivan asiallista toimintaa.
Sitä kuitenkin hämmästelivät, että miksi en ollut tehnyt kyseistä suoritusta vuosi takaperin, jolloin katsastus olisi pitänyt suorittaa??!

Selvisin kuitenkin koko vuoden pälkähästä, koska olen lähes täydellinen kuljettaja, enkä näinollen joutunut pysäytetyksi kertaakaan ;)

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

VUKSU-SHOW

Kuulin viime viikonloppuna surullisen uutisen: "Jutta Urpilainen on kiva". WTF!!!? Kuinka voin enää ikinä kritisoida Jutan toilailuja? Kivaa ei ole mukava morkata.

Vesa Keskinen taas ei ole kiva. Ei voi olla!
Jos joku sanoo Vesan olevan kiva, vaadin tästä TODELLA monisäikeisen selvityksen, mielellään powerpoint-henkisenä videoklippien kera.

Kuitenkin, jos joku Vesan tummista leikkikaluista kehuu häntä kivaksi omalla afrikkalaisella kielellään -tai tulkin välityksellä-, annan sen tapahtua ilman vaatimuksia tietäen, että Teemu Selännekin kehui rahasta Power Balance-ranneketta.

Kaatuileeko Teemu muuten nyt enemmän kun PB paljastui huijaukseksi?

Ystäväni HeikkiKalevi oli osunut eilispäivänä liikkuvan kuvan ääreen juuri kun Tuurin kalifi oli pannut parastaan. En nähnyt kyseistä jaksoa, mutta HK:n purskahdus oli niin raju, että voin hyvin kuvitella viihdespektaakkelin sisällön.'

Muutaman kerran saman kanavavirheen tehneenä pystyin kommentoimaan FB päivitykseen seuraavaa: "Vesa on ihan paras koomikko maassamme. Tietämättään. Vesa laajentaa viikko viikolta myötähäpeän rajoja. Vesan täytyy olla Tuksun veli.".
Toim. huom! Jos toinen tietää olevansa toisen sisko tai veli, sen on HETI informoitava tietämätöntä. Tällaista tilaisuutta ei Suomen kansalta saa viedä hupiloimalla tiedonsiirtoa!

Kun Vesa ja Tuksu (kutsuttakoon heitä yhteisesti "Vuksuksi") liittoutuvat höhöttämään toisilleen hukatun sisaruselämänsä tapahtumista (mehän ne tiedämme, mutta Vuksu ei taida osata lukea) on varmaa, että syntyy sellainen tositeevee-spektaakkeli, että housut huutavat viikottain paniikissa: "EI LISÄÄ NAURUKAKKAA, EI LISÄÄ...!"

Mutta minä en välitä mitä kalsarit ajattelee. Palan halusta päästä VIP-matkalle Vuksulandiaan.

Vuksulandiassa ihmiset esiintyvät oikeilla nimillään. Win Capitan istunnoissa näin ei ilmeisesti ole. Kihlakunnansyyttäjän nimi ei VOI olla Mika Appelsin !!?

Olen aina luullut, että Ed Harley on keksitty nimi. Tai Veikko Varis ja Ossi Orava. Mutta jos Appelsin on aito, heittää koko lapsenomainen niminaivismini hallitsemattoman voltin.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Mammuttifielee, kiitos!

Kotiuduin juuri luokkakokouksesta.
Kuuleman mukaan kyseisenlaiset ovat joillekin ahdistavia tilaisuuksia.
Eivät ole meille.
Olemme syväjäädytetty luokka. Aina kun tapaamme, olemme entisen näköisiä.
Mielestäni laulamme kuitenkin paremmin kuin ennen.

Eilisen jälkeen uskon, että mammutti tekee paluun. Tästä olen varma.
Epävarma olen kuitenkin siitä, että päästäänkö mammutteja metsästämään joutsenia aiemmin.
Metsästäjänä ja lihansyöjänä odotan mammuttikannan villiintymistä vesi kielellä.

Tekohengityksellä pihisevien maanviljelijelijöiden kannattaa olla tällöin etupellossa. Ladoissa ja navetoissa on alettava valmistaa pakastimia. ISOJA ja paljon.

Voiko mammutista tehdä pieniä annoksia? Vaikeaa se saattaa olla.
Mammutista tulee perusihmisen peruselintarvike, koska gourmet-ravintoloiden kolmen gramman annoksiin mammutti ei mahdu.
Jos mammutin pesee vahingossa 9kymmenessä asteessa, se saattaa kuitenkin mahtua kummallisiinkin rakosiin.
Kehtaisitko kuitenkaan kirjailla ravintolasi menuun "MAMMUTTI"annoksen, jos se ei sellainen olisi?

Miesasiamiehenä (ei liity asiaan millään lailla) ja kaikkien asioiden tasa-arvovaltuutettuna tulen pitämään huolta siitä, että mammuttia kohdellaan lautasella kuten kaikkia muitakin elollisia olentoja.
Mammutillakin on oltava peusoikeudet!

perjantai 28. tammikuuta 2011

HeiJari

Jari Sarasvuo istui tänään sohvalle. Pienempänä.
Inhosin Sarasvuota ennen tätä.
Sarasvuo puhui opetuslapsilleen aina egoltin kieltä, egomonipilven ytimestä.
Olin varma että Jarin lapsesta tulee egovekara.

Mutta tänään Sarasvuo ei järjestänyt jeesuskatsausta.
Hän tuli studioon kiihkottomana, kiimattomana.
Onko Jari muutettu-, vai muuttunut mies?
Joka tapauksessa hän on kuunneltavampi kuin oksettavana:
rauhallisen analysoiva, seesteinen, uskottavuutta huokuva Obama-henkinen suomalainen mies.

Nyky-Jaria kuuntelisi pitkäänkin. Varsinkin aamuisin.
Mutta valitettavasti Sarasvuotakaan ei voi kutsua haastateltavaksi joka päivä.
Kun aamuteeveehen ei ole enää aikoihin rekrytoitu heteromiehiä (onko aihetta keskusteluun heterokiintiöistä?), Jarin kokoisia aukkoja löytyy ainoastaan parhaaseen katseluaikaan.
Huippupaikalla Jarista pääsee nauttimaan melkoinen populaatio, mutta illalla Jarismin vaikutus yhteiskuntaamme on aamua vähäisempi.

Vartti Jaria aamuisin voisi muuttaa maailman.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Ymmärrätkö sinä?

Törmäsin tänään ihmiseen, joka oli yhdessä minuutissa kahta mieltä. Samasta asiasta.
Ihmettelin hetken ja sitten hämmästelin kuinka itsekään en ollut kyseisestä asiasta kumpaakaan mieltä..

Minulla on kohtuullisen vahvat mielipiteet. Monella on. Ja kaikilla ihan omat.
Yritän ymmärtää muitakin. Ja usein ymmärränkin. Niitäkin, jotka ovat kanssani eri mieltä. Usein se on vaikeaa. Ymmärrätkö sinä?

Hankalaa on pojille ja tytöille ymmärtää erimielisiä.
Erimielinen on kummajainen.
Mutta onko erimielinen väärää mieltä?
Olenko minä oikeamielinen?
Kumpaa mieltä pitäisi olla?
Jos toinen huutaa ja toinen on hiljaa - kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä?
Onko "kumpi" edes sana? Ja jos on, niin minkä kielinen?

Kuka sen sanoo mikä on oikea mielipide?
Mihin asiaan?

Kuka kasvattaa lapset oikein?
Minkälaiset lapset?
Tyttö vai poika?
Vauhdikas vai rauhallinen?

Kuka tekee oikeanlaisen sinapin?
Kaikkien suuhun?
Onko sinun suusi oikeanlainen suu? Onko?

Onko iso hyvä, vai onko pieni hyvä? Kuinka pieni tai kuinka suuri?
Kuinka iso on tarpeeksi iso?

Onko parempi olla sopivan oikeassa vai sopivan väärässä?

Olemmeko koskaan oikeassa tai väärässä?