HeiJari

Jari Sarasvuo istui tänään sohvalle. Pienempänä.
Inhosin Sarasvuota ennen tätä.
Sarasvuo puhui opetuslapsilleen aina egoltin kieltä, egomonipilven ytimestä.
Olin varma että Jarin lapsesta tulee egovekara.

Mutta tänään Sarasvuo ei järjestänyt jeesuskatsausta.
Hän tuli studioon kiihkottomana, kiimattomana.
Onko Jari muutettu-, vai muuttunut mies?
Joka tapauksessa hän on kuunneltavampi kuin oksettavana:
rauhallisen analysoiva, seesteinen, uskottavuutta huokuva Obama-henkinen suomalainen mies.

Nyky-Jaria kuuntelisi pitkäänkin. Varsinkin aamuisin.
Mutta valitettavasti Sarasvuotakaan ei voi kutsua haastateltavaksi joka päivä.
Kun aamuteeveehen ei ole enää aikoihin rekrytoitu heteromiehiä (onko aihetta keskusteluun heterokiintiöistä?), Jarin kokoisia aukkoja löytyy ainoastaan parhaaseen katseluaikaan.
Huippupaikalla Jarista pääsee nauttimaan melkoinen populaatio, mutta illalla Jarismin vaikutus yhteiskuntaamme on aamua vähäisempi.

Vartti Jaria aamuisin voisi muuttaa maailman.

Ymmärrätkö sinä?

Törmäsin tänään ihmiseen, joka oli yhdessä minuutissa kahta mieltä. Samasta asiasta.
Ihmettelin hetken ja sitten hämmästelin kuinka itsekään en ollut kyseisestä asiasta kumpaakaan mieltä..

Minulla on kohtuullisen vahvat mielipiteet. Monella on. Ja kaikilla ihan omat.
Yritän ymmärtää muitakin. Ja usein ymmärränkin. Niitäkin, jotka ovat kanssani eri mieltä. Usein se on vaikeaa. Ymmärrätkö sinä?

Hankalaa on pojille ja tytöille ymmärtää erimielisiä.
Erimielinen on kummajainen.
Mutta onko erimielinen väärää mieltä?
Olenko minä oikeamielinen?
Kumpaa mieltä pitäisi olla?
Jos toinen huutaa ja toinen on hiljaa - kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä?
Onko "kumpi" edes sana? Ja jos on, niin minkä kielinen?

Kuka sen sanoo mikä on oikea mielipide?
Mihin asiaan?

Kuka kasvattaa lapset oikein?
Minkälaiset lapset?
Tyttö vai poika?
Vauhdikas vai rauhallinen?

Kuka tekee oikeanlaisen sinapin?
Kaikkien suuhun?
Onko sinun suusi oikeanlainen suu? Onko?

Onko iso hyvä, vai onko pieni hyvä? Kuinka pieni tai kuinka suuri?
Kuinka iso on tarpeeksi iso?

Onko parempi olla sopivan oikeassa vai sopivan väärässä?

Olemmeko koskaan oikeassa tai väärässä?

Kuinka helppoa olisi olla aina oikeassa. Aina.
Oikeassaolemisen vaikeus piilee siinä, että osaako ottaa muiden oikeassaolemisen huomioon.
Oikeassaolemisen forrestgump on niin oikeassa, että ymmärtää muidenkin olevan yhtä oikeassa kuin itsekin on.

Neuvostoliitossa kaikki olivat aina yhdessä oikeassa. Ja pitkään. Lopulta Neuvostoliittolaiset ymmärsivät, että kaikkien yhteinen oikeassaolo ei ollutkaan oikea tapa olla oikeassa.
Neuvostoliittolainen on siis ymmärtämykseltään ylivertainen kiinalaisen kanssa.

Kiinalainen ei ymmärrä vieläkään, että muurahainen on ainoa elollinen olento, joka on saanut kommunismin toimimaan..

Itsekin toivoisin, että kaikilla olisi hyvä olla...ukko ei hakkaisi akkaa...akka ei kyykyttäisi ukkoa...lapset pillittäisivät ainoastaan kodin ulkopuolella...työpaikalla kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen...harrastellessa huono tukisi hyvää ja -hyvä huonoa..

Mutta ei se maailma noin pyöri.
Mene peilin eteen...tutki itseäsi...jos pystyt parempaan - tee se.. :)

Ihmeellinen luonto, osa 1

Olin tänään metsällä. Melkoisen kummallinen päivä oli:
Ensin törmäsimme ilveksen jälkiin rusakon jälkiä seuratessamme. Sitten hangesta pilkotti jäniksen käpälä, minkä jatkona oli ainoastaan kankku ja pala alaselkää. Ilveksen jääkaappi. Emo lähti töihin ja jätti koulusta tuleville lapsille pöperöä pöytää. Emme löytäneet mikroa, emmekä viestiä.

Sitten ystäväni Kusti jahtasi pitkäkorvaa pitkän pätkän ympäri pitäjää. Kusti on pieni beagle jolla on suuri sydän. Mutta iso sydänkään ei meinaa auttaa aukeiden metrisessä lumessa. Perässä silti pysyttiin. Ei kuitenkaan niin lähellä, että Gustavo olisi pystynyt pelastamaan jänistä kilpailevan metsästäjän halpamaiselta hyökkäykseltä. Kesken kiivaan ajon iski nimittäin koukkunokka kanahaukka rusakon niskaan keskellä peltoa ja -täyttä laukkaa. Pitkät painit, lumi pöllysi, mutta jänis pääsi livahtamaan karkuun. Ei kuitenkaan selvinnyt pupu, vaan löytyi tunnin päästä kuolleena keskeltä metsää. Ei ole tylsä harrastus tämä ;)

Sattumisia ja tapahtumia

Taas sattui ja tapahtui.
Olin lähdössä ammuskelemaan sinnepäin minne jänikset juoksentelevat, kun puhelin soi.
7:52 ja vieras numero. En siis vastannut. Mutta kun jätti vastaajaan viestin, en voinut enää viitata kintaalla.
"Halmelahti lumensiirto, jne....Joudutaan siirtämään autonne hinurilla, kun se on siirtokyltin alaisella alueella"! Aaaaargh!!!!
Luuri kouraan ja pikapuhelu Halmelahdelle. "Älä saatana siirrä sitä kärryä. Olen jo haulikko selässä ja siellä 10min päästä!" Tämä oli ok. Hieno mies, Halmelahti.
Eikä muuten puhunut paskaa. Hämeenkatu oli täynnä karhuja, traktoreita ja siwan kokoisia kuorma-autoja. Ja minun ameriikanfoordini oli reppana ainoa kärry joka niitä jättiläisiä pidätteli.

Sen sanon, että kun Lahden kaupunki päättää antaa lumelle kyytiä, se tehdään tyylillä!

Mutta minulla on pikku käytännönpilaani hyvä syy: olin kipeänä, enkä liikahtanut auton suuntaan kolmeen päivään.
Halmelahti sanoi, että laittavat kyltit 48h ennen operaatiota.
En voinut tietää. En ole selvännäkijä.

Ja tapahtuipa niinä päivinä...kun asuin maamme pääkaupungissa, Munkkiniemessä (jäljempi on siis edellisen kaupunginosa, ei maamme pääkaupunki):
Hirmuinen kuolemantauti-epidemia oli vallannut Munkkiniemen ja minut siinä ohessa. Kuusi päivää epätietoisuutta elämän jatkumisesta. Mutta kun maltoin levätä ja hörppiä tarpeellisen määrän finnrexiniä, sain tuolta kavalalta taudilta niskat taitettua.
Kuusi (6) pitkää päivää siinä meni.

Kun tämän jälkeen pompsahtelin gasellimaisin askelin kohti työsuhde-datsuniani, aloin hyperventiloida havaittuani menopelini kadonneeksi.
Mitä v....a?!!

Koluttuani kaikki neljä katua joille olin aina jättänyt auton yöpuille, olin varma että sitä puretaan jo Tallinnan satamassa. Siis osiin. Olinkin juuri soittamassa paikalliselle sheriffille virka-apua saadakseni, kun silloin vielä leikkaamattomat silmäni havaitsivat naapurikadulla valkoisen kyltin, jossa kehotettiin siirtämään autot ennen aamua, tai ite piru pääsisi irti ja paikallinen Halmelahti laitettaisiin asialle.
Helsingissä ei ole aikaa soitella ihmisille. Siellä piirretään puhelinnumero kylttiin.
Heureka!
"Kyllä joo, kyseinen auto on siirretty sille ja sille kadulle" Melkein KILSAN päähän!!!!!!
Leikatutkaan silmäni eivät olisi nähneet niin kauas. En ole siis ennustaja - enkä teräsmies.

Helsingin kaupunki muisti myös sakottaa minua koska olin syyllistynyt flunssaan.

Lahti on kaikessa suhteessa Helsinkiä halvempi kaupunki.

Laihduttaminen on kevyttä

Olen laihtunut. 5,5kg. Uhosin kadottavani 10kg. Ja sen teen. Mutta 5,5kg kuukaudessa on mielestäni ihan ok.
Aiemmin minulla oli ongelma läppärin kanssa. Ei pysynyt mahalla ja kapistusta oli vaikea lukea kaulalta ikänäön takia, mutta kun laihdutin, pysyy kauempana ja on stabiili. ja hengittäminen helpottui, kun lähti muutama kilo kurkulta..

Muutosten keskellä

Joudun tuottamaan pettymyksen.
Minulla ei ole mitään Jutta Urpilaiseen liittyvää (vaalit tulee - Jutta on hiljaa) sanottavaa, eikä Räsäsmi-aiheita (Päivi on hiljaa, koska tulee vaalit). Beanismikin on pannassa, koska sain ne sakkokaksoset ja joudun köröttelemään mummojen seassa sulavasti rallattelevien autoilijoiden kiusana. Ei saa hölmöillä - ei edes vahingossa, tai tulee penaltti.
Näistä kaikista pyydän nöyrimmin anteeksi.

Mutta kun nyt katselen Yle:n ykköseltä "Tauno Tukevan Sotaa", tuli (taas) mieleeni se kuinka olisinkaan halunnut elää isoisäni Jalon elämän.

Jalmari syntyi 1900-luvun alkupuolella ja kuoli sen lopulla. Kuinka paljon maailma muuttuikaan hänen elinaikanaan!
Jalmari näki Suomen(kin) muuttuvan hevosyhteiskunnasta nettiyhteiskuntaan kaikkine krumeluureineen.
Tuli autoja, televisioita, kuulentoja, päällystettyjä teitä, kaupungistumista, teollistumista, peruskouluja, bisnestymistä, tietokoneita, internettiä, jne.

Voiko maailma koskaan enää muuttua yhtä paljon kuin 1900-luvun aikana? Jos muuttuu, niin tulemme elämään perin kummallisessa maailmassa.

Tänään kyseiset eivät ihmetytä enää pätkääkään.
Nykyään suurin ihmettelyn aihe on se, että miten järkevähköt ihmiset voivat katsoa Salattuja Elämiä kuolematta myötähäpeään..