NAINEN ON RASISTI

Ystävät, kaverit ja tuttavat ovat jälleen koetelleet rajojaan erilaisissa tapahtumissa.
Fillarikilpailuja, kalamaratonia ja naisten kymppiä.
Näillä erilaisilla tapahtumilla on yhdistäviä piirteitä ja yksi vahvasti erottava tekijä: naisten kympille eivät miehet pääse. 
Naisten kymppi kannustaa siis eriarvoisuuteen ja on pahimman luokan rasismia.
Jos miehet hissuttelisivat oman vastaavansa, nousisivat naiset barrikadeille kiljumaan iskulausetaan:"Kuulkaa jokaikinen, nainenkin on ihminen!"
Miesten maratonilla olisi naiskiintiö.

Osa bemarikuskeistakin on ihmisiä. Moni ei ole. 20 bemaria kaahaili kuulemma Turussa kahtasataa.
Onneksi ei sattunut turkulaisia tielle.
Moottoritiellä ohittajat ovat perin usein bemareita. Ajan kohtuullisen vauhdikkaasti, mutta bemarikuskeille olen etana.
"Osta bemari.  Muutut cooliksi ja kusipääksi sekunnissa".
Sinä joka omistat BMV:n ja et ole kusipää - anteeksi edellinen.

Kuulin että kepposistaan kärähtänyt valelääkäri hakee juupajoen kunnanjohtajaksi. Utsjoelle haetaan myös kunnanjohtajaa. Laitan hakemuksen sisään ja alan valekunnanjohtajaksi.
Valelääkäri Utsjoella on jo ollut. 
Muistaakseni Utsjoen shamaani oli nimeltään Mahmoud. Hän oli huono kuski ja työllisti ojaanajoillaan  paikallisia traktorikuskeja.
Työllistikö Mahmoud hautausurakoitsijoita?

Parcouriminen on nykyajan seiväshyppyä

Viisaita sanoja YLE:n Känni-illassa: "Kaikki alkoholin juominen on kännihakuista".
Niin on. Jollain tasolla.
Käsi pystyyn, kuka juo alkoholijuomia siksi että ne ovat niin pirun hyvän makuisia?
Alkoholi on karmeaa schaissea!
Paitsi Baileys ja muutama muu oikeasti hyvän makuinen litku.
Mutta ei niitäkään kukaan kittaa ainoastaan hyvän maun vuoksi.
Viinien sanotaan "korostavan ruoan makua". Paskat. Valehdellaan vain itselle ja muille että on ok imeä humalluttavaa litkua makunautinnon varjolla!
Sinä joka juuri aioit kommentoida muuta, tuki suusi!

Jostain luin siitä että "joukkueurheiluissa ei ole mitään järkeä".
Ei olekaan. Äijät ja muijat viipottaa pallojen ja kiekkojen perässä sohien niitä eri suuntiin päättömän näköisinä.
Kummallista puuhaa.
Toista on kilvanjuoksu, pomppiminen, heittäminen tai vaikkapa paini.
Niissä on ihmisen kehon toimintaan liittyviä toimintoja kilpailun perimmäisessä tarkoituksessa.
Juokse nopeimmin, lennä korkeimmalle, heitä pisimmälle, kaada kaveri.
Mutta tällä vuosituhannella kummallisuus on valttia.

Ala parcourimaan, voit välttää yhteenotot audien kanssa!

Loppu hyvin, kaikki jotenkin.

Ja lopulta kävi näin:

Norjassa tunturiin. Siellä kärry auki ja kelkka alas. No mahoton rätinä ja paukehan sieltä kuului. Ensin luulin, että kapistus oli umpi jäässä 1300km retuutuksesta.
Kun ajoin eteen metrin pari tajusin silmänräpäyksessä, että romu oli.
Hyppi ja pomppi ja paukkui ja tärisi. Iso hälytys!

Tutkin ja hämmästelin (olen loistava mekaanikko) ja ymmärsin, että väärin oli kasattu. Joku otti kiinni johonkin toiseen. Ajokieltoon ja heti!
Paitsi kärryyn oli ajettava. Pikaisesti.

Hyperventiloin hetken, mutta pian ymmärsin tehdä suurimmalle tuntemani kelkkatietäjälle, Isolle Aaalle "mitä hittoa mä teen"- katastrofipuhelun, mutta tokihan amerikanpuhelimeni oli juuri tällöin imuroinut virtapiirinsä täyteen relaksantteja, eikä pihissyt pätkääkään.
Ei päälle, ei pois päältä. Umpinen kuja.

Tällaisessa tapauksessa paras tapa toimia on alkaa ajaa auto-kelkkakärry-yhdistelmää mahdollisimman kovaa.
Ja sen tein.

Samalla kun luuri jostain kumman syystä alkoi antaa elonmerkkejä ja siitä ilahtuneena sytyin tekemään iloani hallitsematta henkisiä aaltoja, saavuin erään norjalaisen kylän ydinkeskustaan, jossa uloshengitykseni aikana porauduin koko yhdistelmäni kanssa syvälle paikalliseen hidastemöykkyyn, josta sinkouduin kaiken muun krääsän kera kohti taivasta..
Siellä me mentiin...ja tultiin takaisin...ja mentiin...ja tultiin...muutaman kerran, kunnes oltiin koko suuri kelkkaperhe keskellä tietä. Paikallaan.
Häpeä oli yllättävän pientä, vaikka suuri joukko paikallista väkeä osoitteli sormillaan ja nauroi.
Ilo oli kuitenkin häpeää suurempi.

Siitä sitten häntä koipien välissä kohti suomalaista kotikylää. Iloisin mielin, kunnes autosta loppui bensa 2km ennen määränpäätä. Oho ja noin.
No, bussi tuli takaa ja otti kyytiin. Sillä kylille, bensaa kannuun ja paikallisesta baarista pummikyyti autolle.

Mutta autolla oli silmillä uusi katastrofi: kannussa ei ollut kaatonokkaa. WTF!?
McGyver-henkisesti selvitin uhkaavan tilanteen löytämällä (semmoinen vahinko, että toista ei tule) kontista aiemmin talvella katkenneen muoviputken ja teippirullan.
Muutama tippa tippui tielle - anteeksi Teno, anteeksi - mutta taas mentiin.

Tämän välitarinan opetus on siis: Älä heitä MITÄÄN pois, voit joskus Tenon varressa tarvita sitä!

No kelkasta löytyi vika pienen ravistelun jälkeen...mutta kokoamisvaiheessa tippui tietenkin 1,5cm metalliholkki 2,0cm reiästä likakaivoon. ON se mahdollista.
Ainutlaatuinen osa. Löytyi lopulta. Likakaivosta. Tämä kilkutin ja muutama kilo muuta metallikrääsää nostettiin varsimagneetilla sivistyksen pariin melkoisesta öljymoskasta.

Tarinan loppu on tylsää perushuttua:
Käsisuoja poikki, bensat oli loppua kelkasta tunturissa, Salkkareiden Seppo veti muiden juomat, kahvinkeitin meinasi käräyttää mökin, jne jne.
Ja lopuksi puolet omaisuudesta jäi lähdettyäni lappiin.

Aina tapahtuu ja useasti sattuu..

Mr Bean taas, hei - saanko avautua?
Mun blogi - tottakai saan.

Tapahtuipa seuraavaa lähtiessäni Utsjoelle kelkkailemaan:
Olin vaihdattamassa kelkkaan maton karkeammaksi. Siis moottorikelkkaan. Ei sellaista nukkaista pitempikarvaista. Sarvet piti nostaa ja käsisuojat laittaa.
Käsisuojat tuli ja siinä kaikki.

Kelkkaa kyytiin hakiessani huomasin että konepelti oli 5cm auki. Mutta kuinka kauan? En ollut kopeloinut konetta viikkoihin.
Ihme sinänsä, koska olen loistava mekaanikko ja muutenkin perin kiinnostunut koneista.
Ei kun en olekaan - muistin väärin.
Jokatapauksessa olen ollut moottoriteitä kaahatessani kiihdyttelevä katastrofi ja ainakin aikapommimainen kamikazekuljettaja!

No sen muistan kuitenkin oikein, että kaverin auto jäi kiinni 3-asteen mäkeen. Ylämäki sentään. Olenkohan koskaan ajatellut ostavani takavetoista pakua?
Jos, niin en mieti sitä enää - ikäloppu fordini hinaili jättimäistä amerikanautoa eestaas ympäri pitäjää. Neliveto 6 - takaveto 0.

No, reissuun lopulta.
Kaveri tuli niin kipeäksi ettei itse tajunnut olevansa tosi kipeä. Ei lähtenyt, tulee sitten perästä.

2/3 karavaanilla siis peräkanaa kohti pohjoisnapaa.

30km päässä ensimmäinen kahvitauko. ABC Heinola. Saiskohan siitä hyvän blogisponsorin? Mulla on kuitenkin lukijoita varmaankin toistakymmentä.

HÄH? Kärryn rengas lähes ilmaton. Nyt jo? Vartin olisi ehkä vielä kestänyt.
Öljyt vaihdan kuitenkin, ettei jää mustapekka käteen kesken reissun.
Konepelti pystyyn ja litkut sisään.
Sitten kyynerpäällä törkeästi "pellinpystyssäpitäjään", (mikä lienee nimeltään) ja helevetinmoinen vihlaisu kun molemmat kämmenet jäivät väliin.
Ja semmoinen kipu minkä muistaa. Mutta luita en saanut poikki, hyvähyvä.
Mutta perillä saan sääliä kun mustuivat hyvin.

Tätä sitten kertomaan apsin tiskillä Vataselle (rallikuski).
Siinä hekotellessa kaveri iski kermakannun komealla kämmenlyönnillä laattalattialle. Toista litraa, ellei jopa täydet kaksi.
Selvisin hyökyaallosta ainoastaan maailmanluokan reflekseilläni ja luckylukemaisella varjoani nopeammalla kahden askeleen tanssikuviolla.

Puhelin käteen ja soitto kotiinjääneelle varamiehelle: "Lepää muutama päivä - MEIDÄN lähellä ei kannata aikaansa viettää"!!!

Jatkuu seuraavassa numerossa...

KAIRA LAULAA

Pilkkireissu alkaa olla puolessa välissä. Neljään päivään mahtuu epäonnistumisia ja onnistumisia, joista jälkimmäisiin lasken kahden perättäisen reiän kairaamisen niin, että molemmissa maaperä sijaitsi jään pohjasta max kolmen sentin päässä. Kalastusteknisesti kyseinen ei toki ollut valtaisa menestys, kun kyseisessä tilassa ei olisi mahtunut kroolaamaan kuin juuri kuoriutunut kampelan lapsi, mutta kairanteräpoliittisesti pidän kivien hiuksenhienoa välttämistä kevään suurimpana saaliinani.
Näin varsinkin kun kairasin virheettömällä kairallani maaperänäytettä uhmaten vielä kolmannen reiän, josta kalakaverini Iso A nosti välittömästi noin 45cm harjuksen.
Tämän lisäksi kalantulo on ollut kuitenkin melko nihkeää.
Norjasta nousi useampi välimallin rautu, mutta joen tällä puolella sintit ovat olleet mallia "kalakukko".
Huomenna lähinnä kelkkaillaan - mutta kairan kera..

MUUTTOLINTU JA TALONKAUPPIAS

Törmäsin huolestuttavaan uutiseen:
Espanjan työttömyysprosentti on noin 23.
23!!!
Hirmuinen luku?
Onneksi kaikki nuoret eivät ole työttömänä...vaan ainoastaan noin puolet heistä.

Espanjan Mäkkäreissä on siis oltava junnuja varten täysi miehitys aamusta iltaan.
Kuinka suuri Espanjan työttömyysaste olisikaan ilman MacDonaldsia?

Jos Espanja olisi kuten esim. Intia, nuorten työttömyysaste olisi huomattavasti pienempi kuin sivistyneessä maailmassa.
Lasten työttömyyttä ei Espanjassa olisi tällöin juuri ollenkaan!
Tosin...jos espanjalaiset vauvat laitettaisiin töihin, olisi pikkulapsilla paljon vähemmän töitä ja teinareille ja aikuisille ei jäisi juurikaan puuhasteltavaa.

Mutta kuka on sivistysvaltiossa nuori? Alle 25v?
Minä olen päästäni nuori ja niveliltäni vanha. Olisin siis hieman alle 40-prosenttisella varmuudella työtön Espanjassa ja Kreikassa.

Voiko Espanjalle käydä hyvin, kun Kreikalle kavi huonosti suunnilleen samoilla prosenteilla?
Onko Espanjalaisistakin eläkkeensaajista 10% 100-120-vuotiaita? Siis kuolleita sellaisia.

Molemmissa edellämainituissa maissa asuminen on jokatapauksessa iso riski.

Suurempi riski on kuitenkin asua Japanissa.
Ja varsinkin Tokiossa.

Tokiolaisten kannattaisi vaihtaa hengitysmaski kypärään, sillä itämaan tietäjien mukaan kaupunkiin iskee 70% (!!!) todennäköisyydellä NELJÄN vuoden sisällä suuri maanjäristys.
Seuraukset tulevat kuulemma olemaan vuoden takaista tsunamia huomattavasti tuhoisammat.

Tokiolaisena olisin vapiseva haavanlehti.

Mutta Tokiolainen on fatalisti. Se ei pelkää.
"Se mikä tapahtuu on määrätty tapahtuvaksi".

Ajattelen itse suunnilleen samoin. Mutta vaikka haluaisinkin olla rohkea ja peloton fatalisti - en ole sellainen.

Tokiolaisena olisin muuttolintu ja talonkauppias.

Sinkkuna olet nettohäviäjä!

Ajatusleikki sinkkujen vs. pariskuntien "lahjakimppojen" eriarvoisuudesta kirvoitti hyviä kommentteja.
Facebookissa kysyttiin seuraavaa: "jos on pariskunta mutta vain yhdellä on tuloja (eli maksaa kahden kuluja), saako siitä lisa-alennusta noihin lahjamaksuihin? Eli lasketaanko sitten vain 'puolikkaaksi' aikuista?"

Mielestäni tällöin toisen pariskunnan jäsenen on paastottava juhlan yli. Jos siis elättelee toiveita alennuksesta. Lienee samantekevää kumpi paastoaa.

Mutta jos työtön saa lahjahelpotusta, niin työttömän naisen ei tarvinne maksaa lahjoista ollenkaan...ja lesbopariskunnalle kimpasta todennäköisesti maksetaan.

Perusarpominen menee kuitenkin suunnilleen näin: kun naiset syövät ja juovat vähemmän kuin miehet, niin olisiko pariskuntataksa tommoiset 1,75 kertaa sinkkumiehen vastaava?

Olkoon sinkkumiehen lahjakimppakerroin 1,0. Lähtötaso.
Sinkkumies on siis lahjakimppojen "Greenwich".

Pitäisikö sinkkunaisen saada 25% alennusta sinkkumiehen maksusta?
Jos parin pojan perhepaketti maksaa kaksi kertaa maksimi summan, lienee tuplatyttö-pariskunnan panos 1,5 kertaa sinkkumiehen osuus?

Lasten roudaaminen juhlapaikalle onkin sitten jo ihan oma tarinansa. Siinä sinkkua sahataan silmään pahemman kerran. Ja ainakin lapsetonta.
Lasten työ on syödä ja juoda.

Jokatapauksessa sinkkuus on kallis harrastus. Sinkkuna olet varma nettohäviäjä.