keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Tämmöinen päivä Tenolla..

Kuten hyvä ystäväni Irwin Goodman taannoin laulaa luritteli - elämä on juhla! Tänään se oli juhlaa pikkuisen vajaat 10min kun pääsin vihtomaan perhoani Sirmassa "kohtuulliseen" tuuleen kesken IHAN mahottoman puhurin. Suurimman osan 5h toivioretkestäni joen rantaan tuuli oli niiiiin kovaa -ja puuskissa ihan posketonta, että elo perhokalastajana oli yhtä ankeaa kuin alaskan ampiaisten talvi. En siis saanut kalaakaan - enkä ollut kyllä ihan tosissani liikkeelläkään, lähinnä keskityin kuuntelemaan iäkkään herrasmiehen kalatarinoita. Tiedän että kyseinen on kunnon saamamies, joten kuuntelin korvat hörölläni. Mutta - tuntematon venekaksikko sai kalan - 18kg mötkö rantautettuna juuri ennen kuin istahdin luiselle perseelleni kivensyrjälle. Kannikat ovatkin muuten nykyään ainoa kehoni hoikka alue. Ja koska pakaroita on suurimmalla osalla ihmisiä parillinen määrä, minussa on siis kaksi hoikkaa kohtaa. Harmillista tässä on se että jos haluan piiloitella pyöreyttäni, joudun näyttämään ihmisille persettä...ja se ei ole hyvä se - voi tulla sieraimet kipeäksi...
Komeaan lintuun kuitenkin tutustuin. Varpusen kokoinen, varpusen näköinen, mutta päässä pankkiryöstäjän musta huppu ja siitä jatkona valkoinen sepel (raita), niinkuin poolopaidan kaulus. Onko kellään tietoa? Google tietää, mutta sitä kyrsii kun kyselen viikottain kaikenmoista joutavaa. Mutta tämä ei joutavaa ole, koska tipi jaksoi valvoa touhujani niin kauan kuin jaksoin rantakivillä kieppua. Kiitos seurasta. Yksin kalastaminen on tylsää puuhaa.
Tulin ajoissa kämpille keskittymään englannin matsiin. Englanti on JALKAPALLOMAA - työpaikoilla sallitaan pelin katsominen ja - KOULUT OVAT SULJETTUINA!!! Kiitos britit jalkapallokulttuurista.
Mutta Rooney ja Milner eivät osaa laulaa. Tai sitten niitä ei vaan huvittanut. Rooneyta tosin ei laulata tämänkään pelin jälkeen - ja minä veikkasin maalikuninkaaksi.. Kaikki muut vetivät isoilla keuhkoilla ja ihan päin persettä - mutta ainakin lauloivat. Colesta en tosin mene takuuseen, kun ääntä ei tullut. Mutta sekin sentään värisytti huulia. Rooney ei. Siksi maalinteon jumalat koettelevat.
Kävin muuten kotimontussa huljuttelemassa harjuspintureita. Aika haastavaa puuhaa, vaikka tuuli ei ihan samalla tavalla Utsjoen uomaan osukaan kuin Tenolle. Muutama komea pötkylä kävi pintomassa ja minullakin oli hyvä harri hetken kiinni, mutta pois meni hän ja sain säälistä sitten puolta pienemmän ylös...jonka siis päästin takaisin alas. Harjuskalastus on tosin pikkuisen liian helppoa, mutta välipalana yhtä hyvää kuin saalis itse.
Montussa kyttää myös kotilohi. Kerran kävi nyt losauttamassa ihan nokan edessä, mutta ei bomberi kiinnostanut paskan vertaa. Veikkaan että kyseinen monni näkee vielä jäiden tulon ja -menon - ellei joku sadisti käy salaverkottamassa sitä syyspimeillä. Verkonriekaleita löytyy kotirannasta joka ikinen kevät. Perin törkeää!!!
Nyt sisäfileen seuraksi pöytään ja keskittymään illan fudismatsiin. Jalkapalloa ja kalastusta - elämä on juhla..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti