Semmoinen on Neuvostoliitto, että aina joutuu ihmettelemään.. Paljon olen kummallisia ja rumiakin paikkoja matkoillani nähnyt, mutta kyllä Murmansk oli sieltä peikkomaisimmasta päästä. Kutsuttakoon sitä Mikämikä-maaksi. Murmanskissa olisin toivonut olevani betonikauppias. Kaikki oli betonia. Harmaata. Eli maalikauppias en olisi halunnut olla. Mutta jos olisin ollut betonikauppias (70-80 - luvuilla), olisin rikas mies, isorikas ja omistaisin ainakin yhden lohijoen. Siellä kalastaisivat ainoastaan ystäväni. Ja köyhät paikalliset tietenkin - nälkäänsä.
Mutta niitä kommandopipoisia heppuja melomassa kumiveneillään jokea alas en ojallani suvaitsisi. Mutta toisaalta, jos antaisin paikallisille omat poolit kalatettavikseen, kommandopipot ja Uzit olisivat muutenkin historiaa. Mutta sen sanon, että oli hämmentävää todistaa kyseisenlaista toimintaa. Ja hieman pelottavaakin.
Pohjoinen Neuvostoliitto oli muutenkin kummallisen keskiaikaisen pysähtynyt ja alistunut maailmankolkka. Kaikki oli vanhaa ja rapistunutta, -romuista kyhättyä...niinkuin sekin pieni talon tapainen punaisine lippuineen - alumiimista kyhätty. Kyllä! Alumiinista. Koko talo.
Ja roskaamisen neuvostoliittolainen osaa. Mitään ei heitetä roskiin. Ei mitään. Valitettavasti ei myöskään lohijoen rannalta. Perin säälittävää.
Mutta yhdessä asiassa neuvostoliittolainen on loistava - tekemään syviä reikiä asfalttitiehen. Ja paljon. Ja paljon eri mallisia. Mutta neuvostoliittolaisella on huono muisti - se ei millään meinaa muistaa täyttää niitä reikiä (jos tie tehdään autoja varten, eikä ainoastaan työllistämään). Tai sitten sillä on huono näkö, tai pakaroiden tunto olematon. Mutta suomalainen huomasi. Lukeminen oli bussissa täysin mahdotonta tärinästä ja pomppimisesta johtuen. Ja kuuden tunnin matkalla olisi mielellään lukenut muutaman metsästys- tai kalastushenkisen artikkelin..
Mutta onneksi neuvostoliittolainen on keksinyt jo kauan sitten, että tullissa suomalainen voi lukea. Kun suomen tulli vaivautuu häiritsemään lohituristia vain yhden kerran ja ainoastaan pienen hetken...antaa neuvostoliittolainen suomalaiselle mahdollisuuden lukaista Tuntemattoman sotilaan kannesta kanteen 2-3 kertaan - lohituristin lukunopeudesta riippuen.
Mutta sitä suomalainen ihmettelee, että minkä takia meillä tarvitaan ainoastaan yksi puomi, mutta rajan toisella puolella niillä pysähdellään neljä kertaa kilometrin sisällä. Olisiko niin että Kuolan niemimaalla ei olla vielä tietoisia Neuvostoliiton hajoamisesta ja kommunismin kuoppaamisesta? Vanha kunnon kommunismi kyllä keksi kaikille töitä - vaikka paljoilla puomeilla..
Sitä ihmettelin myöskin, että minkä takia passin piti olla voimassa 6kk matkan päättymisen jälkeen? Luuleeko joku Putinin suurvisiiri että joku IHAN oikeasti haluaisi loikata neuvostoliittoon?
Tässä matkahuomioita. Leiriinkin päästiin ja lohta saatiin. Niistä myöhemmin. Nyt alan valmistautua illan MM-finaaliin. Veikkasin muuten kuukausi sitten finaalijoukkueiksi Hollantia ja Espanjaa...ja mestariksi Espanjaa. Muuten olen kisavaikkauksessamme keskiviivan alapuolella, mutta hitto että osuin finaalijoukkueissa nappiin! Haluaako joku kuulla loppuvuoden sään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti