...pelasin tänään kolffia ensimmäistä kertaa noin kuuteen-seitsemään vuoteen. Metallikatiskalla korjattu selkäni kesti niin hyvin etten muistanut koko pirulaista. Siitä ison miehen kyynel.
En muistanutkaan kuinka golf kuljettaa mieltä kuten sydänkäyrää - ensin kiskot kyynärpäät ojossa palloa niin kauas että sielua lämmittää niin, että tihkussa ja tuulessa valuu miehen tissien välissä semmoisia hikikarpaloita että ilmatieteenlaitoksen päivystävä meteorologi ei kehtaisi semmoisia sääveikkaukseen laittaa.. Toinen samanlainen lyönti putkeen saa sitten putkiaivot polttelemaan niin, että kolmatta ei uskalla samalla tunteella kiskaista. Ja jos sen tekee, tulee sellainen kalsean kylmä vapina tuskaisen "perkeleen" jälkeen, että ruskovillakalsareihin kääriytyminen ei ole ollenkaan yliampuvaa..
Mutta vartin päästä alkaa Moldova-Suomi, jota lähden seuraamaan Ylämummoon....ja joka VARMASTI aiheuttaa samanlaisia mielenpurskahduksia - molempiin suuntiin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti