Ollaanko yksin, vai..?

Palasin juuri Oulusta.
Se on Lahtea suurempi ja ainakin ihan suuri kaupunki.
Matkakin tuntui pitkältä.
Suomi on suuri maa ja maailma vielä Suomea suurempi.

Kävin sitten yölonkerolla ja jäin salakuuntelemaan keskustelua ufoista ja vihreistä miehistä.
Miksi aina puhutaan vihreistä miehistä?
Viehreitä naisiakin on varmasti olemassa.

En lähtenyt ujouksissani mukaan keskusteluun ja hiivin kotiluolaan tutkimaan asiaa.
Olen aina ollut varma siitä että näin pienet ihmiset eivät voi olla yksin, vaikka yksinäisiä olisivatkin.

"Linnunrata on sauvaspiraaligalaksi, jossa sijaitsevat mm. Maa ja muu aurinkokunta. Linnunrata on kiekon muotoinen tähtirykelmä, jossa on satoja miljardeja Auringon kaltaisia tähtiä. Linnunrata kuuluu paikalliseen ryhmään, jossa on kolme suurta ja yli 30 pientä kääpiögalaksia. Näistä 2,5 miljoonan valovuoden etäisyydellä sijaitseva Andromedan galaksi on läpimitaltaan suurin ja Linnunrata lähes yhtä suuri."

Siis galaksissamme on SATOJA MILJARDEJA auringon kaltaisia tähtiä...
Tiesitkö, että (tiedossamme) on 100 miljardia galaksia..?

Se joka kertoo kuinka paljon on satoja miljardeja kertaa 100 miljardia, saa minulta hattaran.
punaisen tai valkoisen.

Ja se, joka laskee kuinka paljon kyseisen luvun mukaisia aurinkoja kiertäviä maan kaltaisia planeettoja on olemassa (nykyisen tietämyksen mukaan) voittaa hattarakoneen ;)

Ja SE, joka tämän jälkeen väittää, että olemme ainutlaatuisia ja yksin...saa minusta väittelykaverin..

Vessassa on kuitenkin useimmiten hyvä olla yksin.
Ähistä omissa oloissaan ohimot pullollaan.

Mutta jos olet laivan kippari Suomenlahdella ja jumiutuneena vessaan paatin lipuessa kohti karikkoa, yksinäisyys on varmasti perin ahdistavaa.
Näin kävi eräälle kapteenille jokin aika sitten.

Mahtoi mies hyperventiloida, kun hakkasi vessan ovea auki siinä onnistumatta, tietäen että kohta rysähtää..
Ja rysähti.

Matkustajien evakuoinnin aikana kyseinen herrasmies saattoi olla hiljaista poikaa..